Alkuteos: One Day.
Suomentaja: Sauli Santikko (2011).
Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 507.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Sinä päivänä kertoo ystävyydestä, aikuistumisesta ja valinnoista. Kaikki alkaa, kun vastavalmistuneet Emma ja Dexter päätyvät viettämään yön yhdessä. Tuona kesäyönä vuonna 1988 syntyy ystävyyssuhde, jonka vaiheita seurataan 20 vuoden ajan, aina samana päivänä 15.7. Vuosien aikana suhde milloin syvenee, milloin etääntyy.
 |
| Kuva: otava.fi Kansi: Craig Ward |
Em ja Dex, Dex ja Em. Älykkötyttö ja hulttiopoika muodostavat
ehkä kliseisen vastakohtaparin, mutta minua tämä ei häirinnyt. Molemmista
paljastuu tarinan edetessä uusia puolia, ja sattuma muuttaa kohtaloita.
Välillä kauniisti, toisinaan julmasti. Sekä Emma että Dexter saavat huomata, että
elämä on etsimistä ja kokeilemista:
Hän mietti, oliko hän
yksi niistä, jotka koko elämänsä ajan yrittävät tehdä asioita. Hän oli yrittänyt
olla bändissä, yrittänyt näytellä ja yrittänyt saada töitä kustannusalalta.
Ehkä dekkarin kirjoittaminen oli taas yksi uusi epäonnistunut yritys trapetsin,
buddhalaisuuden ja espanjan kielen ohella.
Sinä päivänä on
mitä mainiointa kesälukemista: sopivan kepeää, hauskaa, nopealukuista. Kirjan
puolivälissä koin kuitenkin pientä tylsistymistä: vieläkö pitäisi jaksaa toinen puolikas?
Sinnittelin suvannosta eteenpäin, ja lopulta lukukokemus oli positiivinen.
Viihdyttävää kesäpäivän ajanviettoa.
Viihdyin siis mainiosti Nichollsin parissa. Silmiini
kuitenkin pistivät muutamat epäjohdonmukaisuudet ja kömmähdykset
suomennoksessa. En ole mikään englannin kielen taituri, mutta alkukieli oli
välillä mielestäni liikaa läsnä suomenkielisessä versiossa. Niinpä voisin
suositella tämän lukemista alkukielellä, jos vain mahdollista.
Parhaimmillaan Nicholls on mielestäni nokkelassa dialogissa
ja aikalaiskuvauksessa. Minulta tosin meni varmasti ohi monia hauskoja aikalaisvitsejä
ja -kuvauksia, koska olen hieman liian nuori lukija ymmärtääkseni niitä. Monissa kohdissa olisi ilmiselvästi kuulunut nauraa, mutta en keksinyt vitsin jujua.
Sinä päivänä päätyi lukulistalleni viime vuoden puolella ennen Kirjakimaran perustamista, koska sitä kehuttiin monissa blogeissa. Erityisesti mieleeni jäi Karoliinan ihastunut teksti. Viime aikoina Nichollsin kirjasta on kirjoittanut ainakin Amma, joka kuvailee sitä elämänmakuiseksi. Hyvin kiteytetty, sitä se todella on.
Osallistun Sinä päivänä -kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan
-haasteeseen.
Minulla on tämä lukulistalla. Blogiini ilmestyy arvio, kun saan luettua. Edelle muutama muu. Nyt vasta löysin blogisi. :)
VastaaPoistaHauskaa, että löysit tänne, tervetuloa! Poikkeankin samoin tein vastavierailulle :)
PoistaMielenkiintoista sitten nähdä, mitä Nichollsista pidät.
Oijoi... minulla on tämä kirjastosta lainana... toivottavasti ehdin lukemaan ennen kuin sitä karhuitaan takaisin, sillä pinoni on paisunut hirvittäväksi ;-D!
VastaaPoistaEn nyt uskalla lukea tätä, mutta palaan, jos pääsen siihen asti, että tiedän, mitä tapahtui Sinä päivänä. :-)
Kirjapinot paisuvat täälläkin, tuttu ilmiö :)
PoistaVoin kyllä lämpimästi suositella tämän lukemista, vaikka muutama asia lukukokemustani häiritsikin.
Kollegani luki tämän ja piti kovasti: hän kirjoitti siitä arvion blogiin:
VastaaPoistahttp://sellonkirjat.blogspot.fi/2012/02/sina-paivana.html
Sen jälkeen vanhempi kollegani yritti lukea sitä ja lopetti toivottoman tylsänä... pitäisi varmaan kokeilla itse. Itse asiassa vaikuttaa ikäkysymykseltä?
1980- ja 1990-lukujen nuorten "juttuja" ymmärtävät varmasti parhaiten nuoruutensa tuolloin eläneet. Mutta voi tämän parissa viihtyä ainakin jotenkuten, vaikkei aivan kohderyhmään kuuluisikaan.
PoistaOn tullut tuo kirja kuunneltua sekä suomeksi että englanniksi. Englanninkielellä tuntui toimivan. Edingburgh oli juuri sellainen kuin sen pitikin olla.
VastaaPoistaMukavaa, että löysit tänne, Börje! Tervetuloa :) En ole lukenut juurikaan englanniksi kokonaisia romaaneja, mutta tämä on sellainen kirja, jota olisi pitänyt edes yrittää ensin alkukielellä.
Poista