Huhtikuussa luettua

Huhtikuun alkupuoli oli blogissani hiljaiseloa, ja koko kuun saldoksi tuli kaksi blogattua kirjaa. Aikamoinen hutikuu. Onneksi blogini ei ole suoritus eikä pakko, vaan leppoisa harrastus. Kuunnellut äänikirjat jäivät kokonaan vaille blogihuomiota, joten alkuun niistä muutamia ajatuksia:

Bloggaamattomat

Arto Paasilinna: Onnellinen mies (1976) (5 t 13 min)

WSOY, lukija Kauko Helovirta

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Yksityiskohta kotelon kannesta.

Arto Paasilinnan maine huumorikirjailijana on kiistämätön. Kestosuosikki Paasilinna on kirjoittanut laajan tuotannon, johon on tätä ennen ollut kajonnut. Eikä tarvitse kajota tämän jälkeenkään.

Onnellinen mies on siltainsinööri Akseli Jaatinen, joka saapuu Kuusmäen kuntaan hoitamaan rakennusprojektia. Ulkopaikkakuntalaista katsotaan karsaasti, juorut leviävät nopeasti. Pian kyläläisille selviää, että insinööri onkin tullut jäädäkseen: sillan rakentaminen oli vain hänen ensimmäinen projektinsa. Jaatinen on nopean toiminnan mies, ja kohta hän onkin menestyvä yrittäjä, kunnallispoliitikko ja mitä vielä. Jaatisen suunnitelmat toteutuvat soljuen, sillä hän osaa neuvokkaasti hyödyntää byrokratian porsaanreiät ja ihmisten heikkoudet. Kaikki menee liian hyvin, liian kepeästi, pahat saavat palkkansa.

Jaatisen menestys huvittaa ja kyläläisille on helppo naureskella. Höhöttelyyn väsyy kuitenkin aika pian. Odotin jonkinlaista käännettä, mutta turhaan. Tarina menee kuin juna eteenpäin yhä kiihtyvällä vauhdilla, lopulta mennään jo absurdin puolelle. En viitsi spoilata, mutta perhe-elämän kiemurat ovat jo huippuluokan farssi. Harmitonta, yksinkertaista hauskaa.

* * *

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (1979) (2 t 27 min)

Alkuteos: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy.

Yle Radioteatteri 1984 & 1985. 

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Äänikirjan kansilehti.

Suomennos ja dramatisointi: Pekka Markkula ; ohjaus: Lars Svedberg ; kuunnelmaksi toimittanut: Rauni Ranta. Rooleissa: Heikki Kinnunen, Pekka Autiovuori, Yrjö Järvinen, Risto Mäkelä, Aila Svedberg, Martti Järvinen.

Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on epäilemättä ollut tbr-listoillani kaikista pisimpään, noin kuusitoista vuotta. Muistelen kuulleeni tästä ensimmäisen kerran kuudennella luokalla, mutta en vain tullut aiemmin lukeneeksi. Odottaminen kannatti, sillä hykertelin ja hohottelin antaumuksella äänikirjaa kuunnellessani. En myöskään usko, että tämä olisi toiminut yhtä hyvin 12-vuotiaalle minulle.

Wikipedia kertoo, että Linnunradan käsikirja liftareille oli alun perin tehty nimenomaan kuunnelmaksi. Aika hauska sattuma, että tämä äänikirja osui käsiini töissä, ja ajattelin kokeilevani, miten kulttikirja toimii äänikirjana. Hah, nyt on sivistyksen suuria aukkoja taas paikattu!

Äänitys on 1980-luvulta, ja sen kyllä huomaa. Jotkin äänet tulevat ylikovaa, ja toisista ei millään saa selvää, vaikka volyymit olisivat kaakossa. Vaihtelevan äänentason vuoksi tämä ei siis ollut ihanteellisinta autossa kuunneltavaksi.

Kirjan päähenkilö Arthur Dent ajautuu hullunkuriselle reissulle ympäri galaksia. Matkallaan hän törmää Linnunradan käsikirjaan liftareille, joka on eräänlainen hakuteos. Hakuteoksesta löytyy selitys kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Paitsi, että mahdottomia asioita ei ole – jotkin asiat vain ovat epätodennäköisempiä kuin toiset, jopa äärimmäisen epätodennäköisiä.

* * *

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (1937) (4 t 16 min)

Alkuteos: Of Mice and Men. Suom Jouko Linturi (1964).

Tammi, lukija Esko Salminen.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kuva: www.biography.com

Heti alkuun olin hyvin skeptinen, miten jaksaisin kuunnella Esko Salmista, sillä hän sorautti ärrää lukiessaan kirjan nimen. Olin juuri edellisenä päivänä jättänyt kesken Muumipappa ja meri -äänikirjan, koska ärsyynnyin niin suunnattomasti tavasta, jolla lukija Ahti Jokinen venkoili Pikku Myyn repliikit. Onnekseni Salmisen sorauttelu oli vain alkukankeutta tai jotakin muuta, sillä se ei haitannut enää jatkossa.

Salminen osoittautui sen sijaan aivan mahtavaksi lukijaksi. Hän sai Georgen ja Lennien hahmot eläviksi persooniksi kuitenkaan ylinäyttelemättä. Silti nipotan jälleen äänen epätasaisuudesta: käsi sai koko ajan olla volyymilla, kun välillä pauhasi ja välillä taas ei kuulunut juuri mitään.

Kirjan päähenkilöt George ja Lennie ovat kierteleviä työmiehiä 1930-luvun Yhdysvalloissa. George on voimiltaan heikompi, mutta kaksikon aivot: Lenniellä taas on hidas ajatuksenjuoksu ja huono ulosanti. Lennielle kaikkein tärkeintä ovat eläimet. Hän hellii mielellään hiiriä, kaneja ja koiria. Työteko sujuu, mutta vapaa-ajalla syntyy ongelmia. Lennie kiihtyy helposti eikä ymmärrä tekojensa seurauksia.

Blogatut

Karl Ove Knausgård: Taisteluni.Toinen kirja (2009). 639 s.

Leena Krohn: Tainaron (1985). 126 s.

Huhtikuussa sivuja kertyi 765 ja äänikirja-aikaa 11 tuntia 56 minuuttia. Nautiskelin Knausgårdia puoli kuukautta, mikä näkyy vähäisenä sivumääränä. Äänikirjoista on tullut vakituinen seuralainen työmatkoille.

Kuukauden löytö oli Steinbeck. Seuraavaksi tartun työkaverini lempikirjaan Eedenistä itään. Paasilinnan sen sijaan jätän vastaisuudessakin muille, samoin luulen käyvän Krohnille. Seuraavaa Knausgårdia odottelen jo tuskaisena: ilmeisesti syyskuuhun asti pitää odotella kolmososan suomennosta. Pahimpaan Knasu-himoon lainasin kolmosen ruotsiksi, mutta saa nähdä, kuinka pitkälle intoni kantaa sen kanssa.

Toukokuussa alkaa mökkisesonki, mikä tietää lukemista rakkaassa riipputuolissa ja sään salliessa jopa kalliolla tai laiturilla. Toukokuussa meinaan rutistaa viisi puuttuvaa kirjaa lukudiplomista, kiirehän senkin kanssa lopulta tuli!

Tämän pöhkön kirjanselkärunon myötä toivotan kaikille lukijoilleni hauskaa vappua! Iloitkaa keväästä!