Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 134.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
 |
| Graafinen suunnittelu: Elina Warsta |
Toukokuussa lukemani Supisen esikoinen Liha tottelee kuria sisälsi varsin värikkään kattauksen henkilöhahmoja. Samaa värikkyyttä ja hulvattomuutta sopi siis odottaa myös Supisen Orvokki Leukaluun urakirjalta – ja odotukset täyttyivät näiltä osin kyllä. Ihan esikoisen veroinen Urakirja ei minusta ole, mutta hupia tämä tarjoaa.
Kirja koostuu urapsykologi Orvokki Leukaluun saamista lukijakysymyksistä ja niihin kyhätyistä vastauksista. Leukaluu laukoo totuuksia muun muassa rokkitähden, koira-agilityn ohjaajan ja iskelmäsanoittajan ammateista. Ja nimensä veroisesti leukailee, mikä usein tarkoittaa pilailemista kysyjien kustannuksella.
Tyypillisesti kysyjät kuvailevat toiveitaan ja taitojaan, joihin Leukaluu yrittää sitten sovittaa jonkin ammatin. Ahkeralle kahvinjuojalle sopii tietysti kahvilanpitäjän hommat, hyvännäköinen uimari olisi oiva uima-allaspoika. Välillä urameedio myös palauttaa innokkaat kyselijät maan pinnalle: arkkitehtuurista ja kirkoista kiinnostuneelle hän ei suosittelekaan arkkitehdin ammattia, vaan kehottaa ryhtymään suntioksi. Ja perusteluja löytyy.
Urakirjaa voin suositella rennoksi kesälukemiseksi mökille tai rannalle. Sitä ei voi lukea liian vakavalla mielellä, sillä silloin uravinkit saattavat alkaa maistua väkisin väännetyiltä. Lyhyehköt tekstit toimivat hyvin ääneen luettuina, joten mehevän uratarinan osuessa kohdalle sillä voi hauskuuttaa kanssaeläjiä. Tai piinata, miten sen nyt ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti