Äänikirja.
Lukija: Taneli Mäkelä.
Kustantaja: Otava.
Kesto: 6 t 30 min.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kuva: otava.fi |
Taivaanraapijat on
viides osa Tuurin Äitini suku -romaanisarjassa. Sarjan muut osat eivät ole minulle tuttuja, mutta teos toimi mainiosti
erillisenäkin. Olen lukenut jokusen Tuurin kirjan, ja Taivaanraapijat toi mieleeni aiemmat kokemukseni Tuurin parissa: juoni etenee selkeästi ja miespäähenkilön ajatusmaailmaa kuvataan kiinnostavasti.
Taivaanraapijat kertoo Jussi Ketolan vaiheista 1900-luvun
alun New Yorkissa, jonne hän on matkustanut toteuttamaan amerikkalaista
unelmaa. Kylmäpäinen Ketola raataa leipänsä eteen ensin metrotunnelityömaalla Hudson-joen alla ja sittemmin pilvenpiirtäjän eli taivaanraapijan
huipulla. Ketola on järkähtämätön työmies, mutta sortuu välillä
sinisilmäisyyteen suuren maailman houkutusten keskellä. Vastoinkäymisistä
huolimatta Ketola on sisukas selviytyjä.
Kotimaista kirjallisuutta opiskellessani Tuuri kävi eräällä kurssillamme kirjailijavieraana, ja tuon luennon jälkeen olen sympatisoinut tätä vaikuttavan uran tehnyttä kirjailijaa, vaikkei hän omiin suosikkeihini lukeudukaan. Viihdyn Tuurin tasavahvan kerronnan parissa ja varmasti luen häneltä jatkossa monia kirjoja.
Kotimaista kirjallisuutta opiskellessani Tuuri kävi eräällä kurssillamme kirjailijavieraana, ja tuon luennon jälkeen olen sympatisoinut tätä vaikuttavan uran tehnyttä kirjailijaa, vaikkei hän omiin suosikkeihini lukeudukaan. Viihdyn Tuurin tasavahvan kerronnan parissa ja varmasti luen häneltä jatkossa monia kirjoja.
Taneli Mäkelä äänikirjan lukijana oli miellyttävä ja samalla
hämmentävä. Rauhallinen ja selkeä luenta eivät häiriintyneet missään vaiheessa.
Lukijan ääni on kuitenkin niin suuressa roolissa äänikirjaa kuunnellessa, että en voinut
välttyä Nuuskamuikkus-efektiltä. Silmieni eteen piirtyi niin raavaita miehiä
rakennustelineillä kuin tarinoiva Nuuskamuikkunen nuotion äärellä. Assosiaationi selittyy sillä, että Mäkelä on ääninäytellyt Nuuskamuikkusta kahdessa myöhemmässä
Muumit-elokuvassa, kun taas animaatiosarjassa äänessä oli Timo Torikka. Paljon
en siis ole voinut Mäkelää Nuuskamuikkusena kuulla, sillä lapsena katselin
lähinnä tuota sarjaa. Niin pienestä se on kiinni.
Hämmennyksestä viis: mikäs sen leppoisampaa kesätekemistä kuin kuunnella
hyvää kirjaa Nuuskamuikkusen tarinoimana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti