keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Selma Lagerlöf: Nils Holgerssonin ihmeellinen matka (1906)

Alkuteos: Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige.
Suomennos: Päivö Taubert (1989).
Lukija: Inkeri Wallenius.
Kustantaja: WSOY.
Kesto: n. 3 tuntia.
Oma arvio: 3/5
Mistä minulle: lainasin kirjastosta. 





Taannoinen jokasyksyinen Nobel-keskustelu herätti kiinnostukseni naisnobelisteja kohtaan. Tiesin, että Nobel-palkitut ovat pääasiassa miehiä, mutta silti palkittujen tarkempi tutkiskelu hätkähdytti: kaiken kaikkiaan kirjallisuuden nobelisteja on 112, ja heistä naisia on vain 14. Tänä vuonna palkinto meni valkovenäläiselle Svetlana Aleksijevitsille, ja halusin alkaa tutustua häneen ja hänen edeltäjiinsä.

Ensimmäinen palkinnon saanut nainen oli ruotsalainen Selma Lagerlöf, jolle palkinto myönnettiin vuonna 1909. Yksi Lagerlöfin tunnetuimmista teoksista on lastenkirja Nils Holgerssonin ihmeellinen matka, joka tunnetaan suomeksi myös nimellä Peukaloisen retket villihanhien seurassa.

Tarinan päähenkilö Nils Holgersson on pieni poika, jonka haltija taikoo pienen pieneksi Peukaloiseksi rangaistuksena ilkeydestä. Peukaloinen ymmärtää eläinten kieltä ja päätyy hanhien matkakumppaniksi. Peukaloinen matkustaa hanhen selässä läpi koko Ruotsin.

Lagerlöf kirjoitti kirjan alun perin koulujen lukukirjaksi, mikä näkyy selkeästi: kirja on hyvin opettavainen ja sillä on selkeä pedagoginen sanoma. Lintuperspektiivistä katsellen selostetaan, minkälaista on Ruotsin eri osissa. Matkalla Peukaloinen ja hanhet kohtaavat vaaroja ja seikkailuja, joista selvitään neuvokkuuden ja rohkeuden avulla. Ilkeästä ja laiskasta pojasta kasvaa matkan aikana rohkea ja tarmokas.

Peukaloisen matka oli minulle ennestään tuttu lapsuudesta, mutta ei kirjana, vaan tv-sarjana. Jo Nils Holgerssonin nimi saa sarjan tunnuskappaleen soimaan päässä. Kuuntelin kirjan äänikirjana, jonka lukee Inkeri Wallenius. Ääni on tuttu ja turvallinen, sillä hän toimi myös tv-sarjan kertojana.

6 kommenttia:

  1. Tämä on nin symppis ja opettavainen sarja ja se on kestänyt hyvin aikaa... heti alkaa tv-sarjan laulu soimaan päässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran monta kertaa on tullut nuo tunnuskappaleet kuultua, että helposti jäävät junnaamaan päähän. Tao-Tao on välillä sitkeä ja rasittava korvamato!

      Poista
  2. Inkeri Walleniuksen äänestä tulee lämmin ja turvallinen olo. Meillä kuunneltiin tämä ja on luettu Peukaloisen retket villihanhien kanssa ääneen. Tarina uppoaa nykylapsillekin, vaikka on välillä vähän hidasta kerrontaa. Smirre on kuitenkin jännittävä edelleen.

    Naisnobelistien lukeminen on hyvä tavoite, voisi olla jopa haasteen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin käväisi mielessä, että pitäisikö ihan haaste pistää pystyyn, mutta nyt ei taida olla tarpeeksi intoa/voimia siihen. Eli jos sinua tai jotakuta muuta innostaa, niin startatkaa ihmeessä naisnobelistihaaste!

      Poista
  3. Siitä TV-sarjasta on niin paljon lämpimiä lapsuusmuistoja, että en ole vielä uskaltanut tarttua kirjaan. Ehkä vielä joskus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa - ainakaan äänikirja ei tehnyt hallaa minun lapsuusmuistoille!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...