Lucian päivän hengessä kolmastoista luukku on omistettu kirkkaille tuokiokuville. ✨
Riikka Szalain Katoaminen elää hetkessä. Runoissa puhutellaan usein rakastettua, mutta myös luopuminen, suru ja kuolema ovat läsnä. Arki ja luonto maadoittavat runoja. Pieniin kansiin mahtuu siis koko elämän kirjo.
Aiemmin proosaa julkaisseen Szalain ensimmäinen runoteos on ilmestynyt Puhuttava runo -sarjassa. Sarjassa tuodaan esiin runoutta, johon on helppo tarttua ja joka sanallistaa sellaisia tunteita, joita lukijat monesti runoudesta hakevat.
Uskoisinkin, että Katoamisessa on tarttumapintaa monenlaisille runon lukijoille.
Talvinen aurinko pilkahtaa päivän otteessa Lucian päivän kunniaksi:
Tanssit hangella takanasi valkoinen avaruus.
Jokaisen pyörähdyksesi jäljet.
Ohitat kaikki verbit: tahdistat. Sydämeni nopea
syke, lentoon. Muistan taas,
nimeni on aurinko takanani.
Viiteen säkeeseen mahtuu paljon. Siinä ovat sinä ja minä, kahden ihmisen suhde ja toisesta ihmisestä kumpuava energia, joka saa runon puhujan lentoon. Sydänkin tahdistuu, elämänvoima alkaa virrata.
Näyttämöllä ovat taustoina avaruus ja aurinko, mikä linkittää pienet ihmiset osaksi suurempaa.
Runossa on liikettä, yhden liike vaikuttaa toiseen. Kun kahden energiat ja kemiat kohtaavat, tulevat molemmista esiin ne paremmat puolet.
Riikka Szalai: Katoaminen. Basam Books 2024. 68 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Küpress.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti