Kustantaja: SKS.
Sivumäärä: 96.
Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: ostin uutena.
Helsinkiin on Juhani Ahon pienoisromaani, joka kertoo ylioppilas Antti Ljungbergin matkasta Kuopiosta pääkaupunkiimme opiskelemaan. Alkumatka taitetaan sisävesilaivalla Lappeenrantaan, josta jatketaan määränpäähän junalla. Antin matkaseurana on papiksi opiskeleva Pekka.
Antti ja Pekka muodostavat mielenkiintoisen vastaparin. Pekka
alkaa heti laivalle päästyään tunnollisesti opiskella, kun taas Antti keskittyy pröystäilyyn
ja lyöttäytyy hauskaa pitävien joukkoon. Antti tuntuu helsinkiläistyvän jo
matkalla, ja ajatuskin kesästä maaseudulla on yhtäkkiä hänen mielestään
kauheaa: Sen surkeammin tuskin voisi
tapahtua ihmiselle.
Antilla on hienot kuvitelmat tulevaisuudesta, mutta hän ajattelee lapsellisen uhmakkaasti, että kostoksi hänet torjuneelle Almalle hän ei mene koskaan naimisiin. Antti myös ylenkatsoo köyhempiään eli
niitä ylioppilaita, jotka ovat ns. suomalaisista perheistä. Todellisuudessa
Antti on aivan yhtä hukassa ja seurailee kokeneempien toimia.
Helsinkiin
kuvailee 1800-luvun lopun maailmankuvaa ja käsityksiä siitä, mikä on
soveliasta ja mikä ei. Esimerkiksi, kun Antti juo itsensä humalaan, voi pahoin
ja haluaa humalapäissään suudella buffettitarjoilijaa, hän ajattelee tulleensa
juopoksi, rentuksi ja epäsiveelliseksi eläjäksi, josta ei ole kuin haittaa ja
häpeää suvulleen.
Pidän Ahon kerronnasta paljon siksi, että se ei ole liian
selittelevää. Vaikka Aho kirjoittaa Pekan pahoinvoinnista ryyppäyksen päätteeksi
ja laivalla käydyistä ilotyttöjä koskeneista keskusteluista, ei mitään sanota
suoraan, vaan hyvin kainosti kuvaillaan paita
oli pahoin märkä. Saapumisillan jatkopaikkaan viitataan vain osoitteella Tarkk’ampujankatu 15. Lukija voi
päätellä näiden ilmausten merkityksiä – tai olla päättelemättä. Kielen
murrepiirteet ja tietysti vanhahtavuus lisäävät kerronnan kiehtovuutta.
Luin vuonna 1997 painetun, SKS:n kustantaman version. Teos on julkaistu Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -sarjassa. Sarja on varmasti monille tuttu: siinä ilmestyy pehmeäkantisia kotimaisia klassikoita, ja mukana on aina asiantuntijan kirjoittama johdanto ja valikoima aikalaisarvosteluja. Lisää sarjasta ja luettelo saatavilla olevista kirjoista kustantajan sivuilta täältä.
Pirjo Lyytikäisen kirjoittamasta johdannosta käy ilmi, että
Aho oli suunnitellut paljon laajempaa ylioppilasromaania, jossa seurattaisiin
Antin vaiheita opiskelijaelämässä. Kertomuksen typistyminen novellimaisen
lyhyeksi saattoi johtua Lyytikäisen mukaan monista seikoista: Ahon ongelmista
laajan romaanin rakenteen kanssa, aikapulasta tai skandaalinpelosta. Painamattomat
käsikirjoitusversiot nimittäin paljastavat, että Helsingin viettelyksissä Antti
olisi hullaantunut naisista ja viinasta, ja kurjuuden huippuna sairastunut
sukupuolitautiin. No, tällaisesta ”hurvittelusta” emme saa tässä kirjassa
lukea, sillä tarina päättyy saapumispäivän iltaan. Johdanto on otsikoitu Ylioppilas rappion tiellä – ajan mukainen rappio vain on jopa hieman huvittavaa nykynäkökulmasta.
Viime vuonna tuli kuluneeksi 150 vuotta Ahon syntymästä, ja
Aho olikin paljon esillä juhlavuoden aikana. Juhlavuonna ilmestyi useita Ahoa
käsitteleviä teoksia ja muun muassa lastukokoelmia. Ahosta kirjoitettiin paljon
myös kirjablogeissa. Jaanan ja Karoliinan arvioiden innoittamana haluan lukea
ainakin Panu Rajalan kirjoittamaan Naisten
mies ja aatteiden (WSOY 2011, kustantajan sivuille tästä).
Tämän lisäksi omassa kirjahyllyssäni odottelee Ahoa käsittelevä Pariisista Iisalmeen (toim. Nummi, Rossi
ja Isomaa, SKS 2011, kustantajan esittelyyn tästä). Olen hamstrannut useampiakin
mielenkiintoisia kirjallisuustieteellisiä opuksia, joihin annan itselleni luvan
uppoutua sitten gradun jättämisen jälkeen.
Arvoin pitkään, saako Helsinkiin
minulta kolmosen vai nelosen. Päädyin lopulta alhaisempiin pisteisiin, koska olen lukenut
parempaakin Ahoa.
Edit 11.12.2014: Seinäjoki korjattu Kuopioksi.
Edit 11.12.2014: Seinäjoki korjattu Kuopioksi.
Olipa kiva lukea tästä! Tuota Rajalan kirjoittamaa elämäkertaa lukiessa heräsi halu tämä lukea, sillä kirjaa käsiteltiin siinä aika paljon.
VastaaPoistaTuo SKS:n klassikkosarja on mainio. Ostin juuri Akateemisen alesta sitä vähän liiankin monta teosta. :)
Kiitos linkityksestä!
Minullakin odottelee jokunen alehinnalla hamstrattu klassikko hyllyssä :) Vaikka oikein vanhoissa, ajan patinoimissa klassikkojen painoksissa on oma viehätyksensä, pidän näistä SKS:n versioista kyllä kovasti!
PoistaRajalan teosta lukiessa heräsi minullakin halu lukea tämä ja sen lisäksi Yksin-kirja. Tuo hyllyssäsi oleva Ahoa käsittelevä kirja on varmasti mielenkiintoinen.
VastaaPoistaKiitän myös linkityksestä!
Yksin odottelee täälläkin vuoroaan, pitäisi lukea se vielä tässä talven aikana tenttiä varten. Odotukset ovat melko korkealla, kun sitä on niin kovin kehuttu.
PoistaHei, kiva esittely mielenkiintoisesta kirjasta. Hiuksia halkova kommentti sinun tekstiisi: Antti ja Pekka matkustavat Kuopiosta eivätkä Seinäjoelta;)
VastaaPoistaKiitos tarkkasilmäisestä kommentistasi! Korjasin ajatusvirheen tekstiin.
PoistaOlisipa mielenkiintoista tietää, kuinka moni koululainen tai opiskelija on uskonut kirjoitustani ja tarjonnut aineessaan lähtöpaikaksi Seinäjokea - tämä Ahon kirjasta kertova postaus kun on blogini luetuimpia tekstejä ;)
Hauskaa, että tällaisia vanhempiakin tekstejä kommentoidaan!