Maria Jotuni: Rakkautta (1907)

Kustantaja: Otava.

Sivumäärä: 80.

Oma arvio: 5/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Maria Jotuni noin vuonna 1918.
Kuva: Museovirasto / kuvaus Atelier Nyblin

Jotunin novellikokoelman Rakkautta novellit ovat lyhyehköjä kirjeitä, monologeja, dialogeja ja satunnaisten kohtaamisten kuvauksia. Novelleissa kuvataan erilaisia naiskohtaloita ja naisen asemaa muuttuvassa yhteiskunnassa ja arjessa, ja ne rakentuvat usein jonkin elämän solmukohdan ympärille. Henkilöiden taustoja ei sen suuremmin selitellä, vaan lyhyestä tekstistä lukijan pääteltäviksi jäävät niin henkilöiden koko historia kuin nykyinen tilannekin. Kun kerrotaan kovin vähän, vain palasia sieltä täältä, lukijan mielenkiinto pysyy tiiviisti yllä. 

Novellikokoelman nimi Rakkautta voisi antaa olettaa, että käsillä on kokoelmallinen rakkausnovelleja, mutta näin ei kuitenkaan ole. Novelleissa avioon ei astuta rakkaudesta vaan jokin hyöty mielessä: avioliitto on kaupankäyntiä ja tunteet kauppatavaraa. Hyvin toimeentuleva mies turvaa novellien maailmassa naisen elämän. Tällainen laskelmointi tulee ilmi esimerkiksi kokoelman nimikkonovellissa, jossa nainen kertoo ystävälleen aikeistaan avioitua kauppiaan kanssa. Kauppias on varakas, ja nainen tarvitsee rahoja reumaattisten jalkojensa hoitoon. Nainen toteaa, että mieheen kyllä ajan pitkään tottuu ja että hän antaa myös vapaasti rahoja – – sitäkin sopii sanoa rakkaudeksi.

Tilanteen niin vaatiessa tunteet siis kylmetetään ja ajatellaan järjellä. Kokoelman nimikkonovellissa kosintakeskustelu on kuin kauppaehtojen läpikäymistä, ei rakkaudentunnustuksia. Rakkautta on novellin maailmassa se, että nainen ei vaadi palkkaa kotitöistä ja se, että mies antaa vapaasti naiselle rahaa. Molemmat saavat jotakin.

Naiset selviytyvät novelleissa elämässään monesti neuvokkuutensa ja oveluutensa avulla. He keksivät selviytymiskeinoja ja taistelevat ongelmia vastaan. Huonosta taloudellisesta tilanteensa voi selviytyä menemällä rahakkaisiin naimisiin tai tienaamalla toisten epäonnisen tilanteen avulla, kuten Matami Röhelin toimii samannimisessä novellissa. Ja jos avioliitto on onneton, voi onnen löytää rakastajattaren sylistä.

Luin novellikokoelman Otavan koostamasta Jotunin Valituista teoksista vuodelta 2001. Aiemmin olen lukenut sen koosteesta Novelleja ja muuta proosaa I, johon esipuheen on kirjoittanut Irmeli Niemi. Tuosta esipuheesta käy ilmi, että Rakkautta herätti ilmestyttyään kohua, koska siinä kuvataan naisen seksuaalisuutta 1900-luvun alun näkökulmasta rohkeasti. Siinä missä aviomiehet ovat usein puolisoilleen vain harmittava paha tai pakko, etsitään romantiikkaa, läheisyyttä ja vaihtelua tavalliseen elämään rakastajilta. Ajalle yleisen näkemyksen mukaan naisen tulisi tukahduttaa tunteensa, mutta Jotuni tuo esille naisten haluja ja tarpeita, eikä seksuaalisuus ole enää vain maskuliinista.

Pidän kokoelmasta eniten siksi, että novellien naiset eivät surkuttele kohtaloitaan ja tilanteitaan, vaan tunnustavat tosiasiat ja toimivat edukseen parhaalla mahdollisella tavalla. Nainen on Rakkautta-kokoelmassa nousemassa tasavahvaksi miehen rinnalle, mutta joutuu edelleen alistumaan yhteiskunnan ja yhteisön moraalinäkemyksiin ja siinä samalla pettymään rakkaudessa. Vaikka naiset edelleen avioituvat, koska mentävä on, puhuvat he tästä epäkohdasta eli valinnanvapauden puutteesta, mikä enteilee muutosta.

Vaikka olen lukenut tämän novellikokoelman useaan otteeseen, ei sitä omasta hyllystäni löydy. Niinpä jos jollakulla sattuu pyörimään kirjahyllyssä SKS:n klassikkosarjan yhteisnide Suhteita/Rakkautta ja haluaa hieroa siitä kauppaa, niin yhteyttä voi ottaa: nannankirjakimara (at) gmail.com. Mieluusti nimittäin haluaisin tämän SKS:n loppuunmyydyn version omaan hyllyni :)