Tämän blogin ensimmäiset kuukaudet ovat olleet paikoitellen harmillisen
hiljaisia. Alku on ollut tahattoman tahmea. Syynä ovat olleet ne ainaiset opiskelukiireet, joihin vetoan nyt viimeisen kerran.
Yliopisto pyörittelee papereitani vielä vajaan kuukauden verran, ja sitten opiskeluputkeni vihdoin päättyy. Harrastus-opiskeluita ei siis lasketa, ne ovat juttu
erikseen :) Ajatus valmistumisesta on vielä jotenkin epätodellinen, se vaatii
totuttelua.
Opiskelujen loppuminen on paitsi huikean hienoa, myös haikeaa. Viimeisessä
tiedekuntatentissä tulin jopa hieman surulliseksi, kun tajusin, että viimeistä viedään. Ei enää tenttikirjojen hamuamista eri kirjastoista,
paniikkilukemisia ja tenttiaamun rutiinikroissanttia yliopiston kahvilassa. Enää
ei kalenterin välissä tarvitse pitää lue vielä nämä -listoja tulevia tenttejä
ajatellen. Takaraivossa eivät jyskytä tekemättömät esseet ja tehtävät, vapaa-aika
alkaa hahmottua eri tavalla. Kirjalistat eivät ole ahdistavia pakkoja, vaan pelkästään blogistakin löytyviä omasta mielenkiinnosta kasattuja.
Tänään tein sen, mistä olen haaveillut jo tovin: menin
kirjastoon ihan muuten vaan! Hykertelin hyllyjen välissä etsien hyvältä
vaikuttavaa luettavaa. Lukemisen jano kuivaa suuta, tarinat houkuttavat rohmuamaan. Koitin kuitenkin pitää järjen mukana... Kotiutin lopulta muutaman kotimaisen mieskertojan teoksia, ja myös
pari kauan lukulistoillani odotellutta naiskirjoittajaa pääsi matkaani. Yksi
käännöspaksukainen katseli niin kutsuvasti paikaltaan hyllystä, etten voinut
vastustaa. Uskaltauduin jopa tarkastelemaan lyhytlainahyllyn tarjontaa,
opiskeluaikoina kiersin sen aina kaukaa.
Nyt on siis aikaa lukea, mitä huvittaa. Ja myös energiaa siihen,
opiskelujen ohella aina ei vain jaksanut. Koneella odottelee myös joukko
keskeneräisiä postauksia, joita olisi tarkoitus hioa valmiiksi. Suunnitelmia on monensuuntaisia, ja saa sitten nähdä, mitkä niistä tuntuvat hyviltä pienen hauduttelun jälkeen. Into bloggaamiseen ja oman blogin kehittämiseen ei ole kadonnut mihinkään!