Lukujumista eteenpäin

Tämän blogin ensimmäiset kuukaudet ovat olleet paikoitellen harmillisen hiljaisia. Alku on ollut tahattoman tahmea. Syynä ovat olleet ne ainaiset opiskelukiireet, joihin vetoan nyt viimeisen kerran. Yliopisto pyörittelee papereitani vielä vajaan kuukauden verran, ja sitten opiskeluputkeni vihdoin päättyy. Harrastus-opiskeluita ei siis lasketa, ne ovat juttu erikseen :) Ajatus valmistumisesta on vielä jotenkin epätodellinen, se vaatii totuttelua.

Opiskelujen loppuminen on paitsi huikean hienoa, myös haikeaa. Viimeisessä tiedekuntatentissä tulin jopa hieman surulliseksi, kun tajusin, että viimeistä viedään. Ei enää tenttikirjojen hamuamista eri kirjastoista, paniikkilukemisia ja tenttiaamun rutiinikroissanttia yliopiston kahvilassa. Enää ei kalenterin välissä tarvitse pitää lue vielä nämä -listoja tulevia tenttejä ajatellen. Takaraivossa eivät jyskytä tekemättömät esseet ja tehtävät, vapaa-aika alkaa hahmottua eri tavalla. Kirjalistat eivät ole ahdistavia pakkoja, vaan pelkästään blogistakin löytyviä omasta mielenkiinnosta kasattuja. Pidin opiskeluarjesta hurjasti, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että on hyvä siirtyä eteenpäin.

Tänään tein sen, mistä olen haaveillut jo tovin: menin kirjastoon ihan muuten vaan! Hykertelin hyllyjen välissä etsien hyvältä vaikuttavaa luettavaa. Lukemisen jano kuivaa suuta, tarinat houkuttavat rohmuamaan. Koitin kuitenkin pitää järjen mukana... Kotiutin lopulta muutaman kotimaisen mieskertojan teoksia, ja myös pari kauan lukulistoillani odotellutta naiskirjoittajaa pääsi matkaani. Yksi käännöspaksukainen katseli niin kutsuvasti paikaltaan hyllystä, etten voinut vastustaa. Uskaltauduin jopa tarkastelemaan lyhytlainahyllyn tarjontaa, opiskeluaikoina kiersin sen aina kaukaa.

Nyt on siis aikaa lukea, mitä huvittaa. Ja myös energiaa siihen, opiskelujen ohella aina ei vain jaksanut. Koneella odottelee myös joukko keskeneräisiä postauksia, joita olisi tarkoitus hioa valmiiksi. Suunnitelmia on monensuuntaisia, ja saa sitten nähdä, mitkä niistä tuntuvat hyviltä pienen hauduttelun jälkeen. Into bloggaamiseen ja oman blogin kehittämiseen ei ole kadonnut mihinkään!