David Nicholls: Sinä päivänä (2009)

Alkuteos: One Day.

Suomentaja: Sauli Santikko (2011).

Kustantaja: Otava.

Sivumäärä: 507.

Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Sinä päivänä kertoo ystävyydestä, aikuistumisesta ja valinnoista. Kaikki alkaa, kun vastavalmistuneet Emma ja Dexter päätyvät viettämään yön yhdessä. Tuona kesäyönä vuonna 1988 syntyy ystävyyssuhde, jonka vaiheita seurataan 20 vuoden ajan, aina samana päivänä 15.7. Vuosien aikana suhde milloin syvenee, milloin etääntyy.

Kuva: otava.fi
Kansi: Craig Ward

Em ja Dex, Dex ja Em. Älykkötyttö ja hulttiopoika muodostavat ehkä kliseisen vastakohtaparin, mutta minua tämä ei häirinnyt. Molemmista paljastuu tarinan edetessä uusia puolia, ja sattuma muuttaa kohtaloita. Välillä kauniisti, toisinaan julmasti. Sekä Emma että Dexter saavat huomata, että elämä on etsimistä ja kokeilemista:

Hän mietti, oliko hän yksi niistä, jotka koko elämänsä ajan yrittävät tehdä asioita. Hän oli yrittänyt olla bändissä, yrittänyt näytellä ja yrittänyt saada töitä kustannusalalta. Ehkä dekkarin kirjoittaminen oli taas yksi uusi epäonnistunut yritys trapetsin, buddhalaisuuden ja espanjan kielen ohella.

Sinä päivänä on mitä mainiointa kesälukemista: sopivan kepeää, hauskaa, nopealukuista. Kirjan puolivälissä koin kuitenkin pientä tylsistymistä: vieläkö pitäisi jaksaa toinen puolikas? Sinnittelin suvannosta eteenpäin, ja lopulta lukukokemus oli positiivinen. Viihdyttävää kesäpäivän ajanviettoa.

Viihdyin siis mainiosti Nichollsin parissa. Silmiini kuitenkin pistivät muutamat epäjohdonmukaisuudet ja kömmähdykset suomennoksessa. En ole mikään englannin kielen taituri, mutta alkukieli oli välillä mielestäni liikaa läsnä suomenkielisessä versiossa. Niinpä voisin suositella tämän lukemista alkukielellä, jos vain mahdollista. 

Parhaimmillaan Nicholls on mielestäni nokkelassa dialogissa ja aikalaiskuvauksessa. Minulta tosin meni varmasti ohi monia hauskoja aikalaisvitsejä ja -kuvauksia, koska olen hieman liian nuori lukija ymmärtääkseni niitä. Monissa kohdissa olisi ilmiselvästi kuulunut nauraa, mutta en keksinyt vitsin jujua.

Sinä päivänä päätyi lukulistalleni viime vuoden puolella ennen Kirjakimaran perustamista, koska sitä kehuttiin monissa blogeissa. Erityisesti mieleeni jäi Karoliinan ihastunut teksti. Viime aikoina Nichollsin kirjasta on kirjoittanut ainakin Amma, joka kuvailee sitä elämänmakuiseksi. Hyvin kiteytetty, sitä se todella on.

Osallistun Sinä päivänä -kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.