perjantai 27. heinäkuuta 2012

Siri Hustvedt: Lumous (1996)

Alkuteos: The Enchantment of Lily Dahl.
Suomentaja: Kristiina Rikman (2009).
Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 263.
Oma arvio: 2/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.
Kuva: otava.fi
Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala
Kannen kuva: Nordic Photos
Lily Dahl on 19-vuotias nuori nainen, joka harrastaa näyttelemistä ja työskentelee aamiaisvuorossa pikkukaupungin kahvilassa. Ideal Cafessa käy monenkirjavaa väkeä, joiden tilaukset Lily osaa jo ulkoa. Työpäivien jälkeen hän suuntaa tyypillisesti näytelmäharjoituksiin. Lilyn elämän suunta muuttuu, kun hänen huomionsa kiinnittyy vastapäiseen taloon muuttaneeseen newyorkilaistaiteilija Edward Shapiroon. Lily ei vain pysty vastustamaan Edin vetovoimaa...

Lumous muistutti pistävästi, miksen juurikaan lue varsinaisia rakkausromaaneja. Myötähäpeän määrä on valtava. Nuori ja naiivi tyttö etsii itseään ja kohtaa seksikkään, miehekkyyttä uhkuvan itseään reilusti vanhemman taiteilijan. Hohhoi.

Onneksi tarinaan tulee muutamia sivujuonia, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Rakkausseikkailujen rinnalla koetaan muunkinlaisia seikkailuja. Lily alkaa selvittää yhden jos toisenkin salaisuuksia, ja hänelle selviää uusia seikkoja myös omasta taustastaan. Käänteissä piilee jännitystä, joka ei kuitenkaan vakuuta; pikemminkin minulle tulee Lilyn seikkailuista mieleen Neiti Etsivä.

Lumous on ennen kaikkea kasvutarina. Tai ainakin yrittää olla: Lily on lapsellinen kyllä alusta loppuun. Pidän kirjassa eniten monella tapaa avoimeksi jäävästä lopusta. Kai tästä muutakin hyvää sanottavaa voisi keksiä, mutta jätän sen muille.

Loppuun on pakko ihmetellä: miksi törmään jatkuvasti tapettuihin koiriin? Ahdistuin eläinten kohtaloista juuri Anne Swärdin Kesällä kerran -romaanissa ja enkös heti seuraavaksi luekin kirjan, jossa koiran kokema karu kohtalo kuvastaa ihmisten pahuutta ja tunteettomuutta. Nämä eivät ole mitenkään keskeisiä tapahtumia, mutta hyppäävät silmille.

Tämä Hustvedt on selkeästi viihteellisempi kuin aiemmin lukemani Kesä ilman miehiä. Jos olisin lukenut Lumouksen ensin, Hustvedt-innostustani olisi tuskin päässyt syntymään. Haluan kuitenkin antaa Hustvedtille lisämahdollisuuden ja aion ehdottomasti lukea muutkin suomennetut teokset. Ihan vain siksi, että KIM oli niin hyvä! Seuraavaksi luen Kaikki mitä rakastin ja yritän pitää odotukseni kurissa.

Lumous on lumonnut muun muassa Mimun, mutta esimerkiksi Jennin lukukokemus on jäänyt omani lailla hailakaksi.

4 kommenttia:

  1. Ei kuulosta minunkaan kirjaltani. Neiti Etsivä-kiintiönikin tuli täyteen jo tyttösenä ;) Kaikki mitä rakastin sen sijaan pitää lukea! Ja onhan se hyvä että kirjailija on monipuolinen ja osaa vaihtaa genreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä tosiaan nähdä, minkälainen Kaikki mitä rakastin on, kun nämä kaksi lukemaani Hustvedtiä ovat olleet niin erilaisia. Lumouksella ja Kesä ilman miehiä -kirjalla on "ikäeroa" 15 vuotta, mikä osaltaan selittää kirjojen eroja.

      Poista
  2. Minäkään en juurikaan pitänyt tästä kirjasta. Hustvedtin Vapiseva nainen: hermojeni tarina oli aiheeltaa kiinnostavampi, mutta toteutukseltaan ehkä näin jälkikäteen ajatellen raskaampi ainakin hirvittävän sekalainen ja mihinkään johtamaton.

    Kaikki mitä rakastin on silti lukulistalla. Katsotaan miten sen kanssa käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainasin juuri Vapisevan naisen - alku on lupaava ja luen kirjaa innolla!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...