Helmikuussa luettua

Vuoden toinen kuukausi alkoi lukemismielessä vauhdikkaasti, sillä heti 1.2. vietin 12 tuntia lukemalla. Ensimmäisellä puolikkaalla lukumaratonillani keskityin nuortenkirjoihin. Se, että maratonilla oli jokin teema, osoittautui hyväksi ideaksi, koska lukukokemuksia pystyi vertailemaan paremmin. Käytin tällä kertaa kirjoittamiseen enemmän aikaa kuin viime kesän kokomaratonilla. Kesälomalla on sitten taas kokonaisen maratonin aika.

Tässä helmikuun lukusaalis:

Bloggaamattomat

Anja Snellman: Parvekejumalat (2010) (7 t 32 min)

Mistä minulle: Lainasin kirjastosta.

Teoksen kantava teema on vapaus. Vapaus tehdä jotakin tai vapaus olla tekemättä. Maahanmuuttajaperheen tytär Anis haluaisi elää vapaasti nuoruuttaan kuten suomalaiset nuoret, suomalainen Alla-Zahra taas kokee vapauden riemun verhotessaan itsensä huiviin. Kulttuurit törmäävät, eikä jälki ole aina kaunista.

Tämä oli ensimmäinen äänikirjani. Elsa Saisio lukee selkeästi, tarinaa oli helppo seurata. Huomasin, että ihan mikä tahansa äänikirja ei sovellu autossa kuunneltavaksi: yritin ensin Cunninghamin Tunnit-teosta, mutta tarina oli minulle liian moniääninen pätkissä kuunneltavaksi.

* * *

Ruta Sepetys: Harmaata valoa (2011) (354 s.)

Alkuteos: Between Shades of Gray. Suom. Maria Lyytinen (2011).

Mistä minulle: Lainasin kirjastosta.

Nyt voin viimeistään unohtaa olettamukseni siitä, että nuortenkirjallisuus olisi jotenkin kepeämpää kuin aikuisten. Harmaata valoa oli niin rankka lukukokemus, että en ihan herkimmille lukijoille suosittelisi.

Harmaata valoa kertoo 15-vuotiaan liettualaisen Linan ja hänen perheensä vankileirikokemuksista neuvostomiehityksen aikana. Matka ahtaassa junanvaunussa tietää yksityisyyden katoamista, ulosteiden hajua ja kuoleman kohtaamista. Matkaa seuraavat vuosikaudet vankileirillä ovat näännyttäviä: parisataa grammaa leipää päivässä on ainoa ravinto, vaikka vankien tulee tehdä fyysistä työtä kellon ympäri.

On käsittämätöntä, mihin ihminen pystyy. Miten kukaan voi perustella itselleen sen, että toinen ihminen aletaan nähdä täysin arvottomana? Ihmisarvosta ei ole tietoakaan, vangit ovat kuin karjalauma. Heikot yksilöt eliminoidaan, vain hyödylliset säästetään.

Huh.

Blogatut

Alexis Kouros: Gondwanan lapset (1997). 120 s.

Aleksi Delikouras: Nörtti: new game (2012). 206 s.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa (2011). 175 s.

Henning Mankell: Tulen salaisuus (1995). 198 s.

Kirsti Ellilä: Majavakevät (2012). 187 s.

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa (2006). 206 s.

Helmikuussa sivuja kertyi yhteensä 1446 ja äänikirja-aikaa 7 tuntia 32 minuuttia. Ei ihan pöhkösti, sillä helmikuussa tahkosin myös kaksi tenttiä. Valtaosa näistä kirjoista tuli tosin luettua jo kuun ensimmäisenä päivänä minimaratonilla. Tarkemmin ajateltuna kuukausi oli lukemisen kannalta minulle todella erikoinen ja epätyypillinen: sivut kertyivät pelkästään nuortenkirjoista, ja lisäksi kuuntelin ensimmäisen äänikirjani. 

Kuukauden löytö onkin ehdottomasti äänikirja. Koin ahaa-elämyksen ja hieman soimasin itseäni: miksen aiemmin ole tajunnut ”hyödyntää” ajomatkoja töihin? Tällainen reilun 7 tunnin äänikirja olisi viikossa kuunneltu! Nyt laitoinkin varaukseen pinon äänikirjoja, joten tutustuminen äänikirjojen maailmaan jatkuu.

Huomenna koittaa maaliskuu ja ensimmäinen virallinen kevätkuukausi! Kesä on ihanasti askelen lähempänä! Maaliskuussa yritän kevätauringon energian voimin ryhdistäytyä haasteissa. Varsinkin Lukudiplomia olisi kiva saada eteenpäin, sen lukemiseen ei kuitenkaan ole enää aikaa kuin pari kuukautta. Myös liuta kommentteja odottaa vastausta, vastaan kyllä, en ole unohtanut niitä!