Alkuteos: The Boy in the Striped Pyjamas.
Suomentaja: Laura Beck (2008).
Sivumäärä: 206.
Kustantaja: Bazar.
Boynen kirja jäi yli parin viikon takaiselta puolikkaalta lukumaratoniltani, jonka aikana luin nuortenkirjoja. Hyvä niin, sillä tämä ei
olisi sopinut hetkessä hotkaistavaksi raskaan aiheensa vuoksi, vaikka se muuten nopealukuinen onkin. Sulateltavaa riittää.
Päähenkilö on 9-vuotias saksalainen Bruno, jonka
näkökulmasta kertoja tarinaa kertoo. Eletään toisen maailmansodan vuosia, ja
Brunon isä on natsisotilas. ”Hillerin” käskystä isä joutuu työkomennukselle
”Aus-vitsiin”, johon koko perhe muuttaa. Berliiniin jäävät kaverit,
hedelmäkojut ja viisikerroksinen kotitalo.
Bruno näkee uudessa kodissa makuuhuoneensa ikkunasta
merkillisen alueen: korkean aidan toisella puolella on valtavasti ihmisiä,
joilla on kaikilla samanlaiset vaatteet. Yksinäinen Bruno on kova tekemään
löytöretkiä lähiympäristöön, ja hän löytääkin itselleen uuden parhaan ystävän –
joka tosin asuu aidan toisella puolella...
Kirjan tekee poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi
kertojanäkökulma. Kertoja tietää sen, minkä Brunokin, ja Bruno havainnoi ympäristöään ja kohtaamiaan ihmisiä naiivisti. Hän on lapsellisen tietämätön, kuten 9-vuotiaan kuuluukin olla. Tapahtumat selittyvät Brunon omasta kokemusmaailmastaan käsin, ja lukija pääsee lukemaan
rivien välistä ja yhdistämään asioita. Lukija kyllä ymmärtää, miksi äiti
tarvitsee lääkesherrynsä ja miksi äidin seurassa viihtynyt nuori sotilas
siirretään toisiin tehtäviin, Bruno ei.
Monissa blogeissa on pohdittu Brunon naiiviutta: kai
9-vuotias nyt hieman enemmän ymmärtää? Tästä tuli mieleeni eräs jonkin aikaa sitten näkemäni
holokaustidokumentti, jossa kerrottiin muun muassa keskitys- ja
tuhoamisleireillä työskennelleistä ihmisistä. Eräs nainen kertoi, että vaikka
hän oli leirillä töissä (en nyt muista missä tehtävissä, ehkä työntekijöiden
keittiössä tms.) ja haistoi polttouunien käryn joka päivä työpaikalle
kulkiessaan, hän ei pystynyt ymmärtämään,
mitä oli tekeillä. Toki asioiden laita oli jossakin vaiheessa selvinnyt
hänelle, mutta siinä oli mennyt pitkään. Ihmisen mieli suojautuu liian
rankoilta asioilta.
Tämä irlantilaisen Boynen kirja on noussut bestselleriksi, ja siitä on tehty elokuvakin. Huh, se täytyy kyllä jossakin vaiheessa katsoa. Kirjasta ovat kirjoittaneet blogeihinsa esimerkiksi Hanna, Elma Ilona, Unni ja Sara.
Minusta tämä on hyvin koskettava kirja juuri Brunon takia. Hän ei ollut yhtään liian naiivi, mielestäni.
VastaaPoistaJuuri Bruno teki tästä kirjasta niin hyvän kuin se oli. 9-vuotias saakin olla lapsellinen, ja tässä vielä kuvataan erikoisolosuhteita.
PoistaTämä oli kyllä upea lukukokemus! Lukemista ei vain voinut lopettaa!
VastaaPoistaNäkemäsi holokaustidokumentti kuulostaa kiinnostavalta. Kiintoisaa miten ihminen suojautuu automaattisesti.
Dokumentit ovat usein kiehtovaa katsottavaa, tykkään joistain syystä erityisesti sotadokumenteista (ja toki monenlaisista muistakin...).
PoistaMinä pidin Brunosta kertojana. Tuntui hyytävältä kun tiesi itse enemmän kuin Bruno ja varsinkin kun ymmärsin mihin suuntaan tarina eteni. Tämä kirja jää mieleen pitkäksi aikaa!
VastaaPoistaTämä todella jäi ajatuksiin pyörimään; samoin kävi Sepetyksen Harmaata valoa -kirjan kanssa, joka tuli uniinkin. Tämä kirja on oiva esimerkki siitä, että täytyisi muistaa piipahtaa kirjaston lasten- ja nuortenosastolla hieman useammin!
Poistatämä oli hieno lukukokemus. Olin itsekkin sitä mielä että Bruno vaikutti liian naiviilta 9-vuotiaaksi, mutta nostamasi seikka mielen suojatumisesta sai minut ajattelemaan asiaa uudelta kantilta! :)
VastaaPoistaHauskaa, että löysit tekstini myötä uuden näkökulman teoksen tulkintaan :) Kaikki tuntuvat olleen aika yksimielisiä joka tapauksessa siitä, että tämä on ollut vaikuttava ja hieno lukukokemus.
PoistaHelei, voitit synttäriarvontani. Blogistani löydät yhteystietoni, pistä sitten meiliä mulle :)
VastaaPoistaIloitsen vieläkin tästä arpaonnen potkaisusta ja odottelen pakettiani innolla :)
Poista