Alkuteos: Angela’s
ashes.
Suomentaja: Juhani Lindholm (1997).
Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 398.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
 |
| Kansi: ? |
Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihmeeltä, että ylimalkaan jäin henkiin. Lapsuuteni oli, kuten arvata saattaa, täynnä kurjuutta – tuskinpa onnellisesta lapsuudesta kannattaisi kirjoittaakaan. Mutta vielä pahempi kuin tavallinen kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, ja vielä sitäkin pahempi on kurja irlantilainen katolinen lapsuus.
Kertojana on Francis eli Frank, McCourtien perheen vanhin lapsi. Frank
syntyi Amerikassa, mutta perhe muutti takaisin vanhempien kotikonnuille
Irlantiin Frankin ollessa alle kouluikäinen.
Lapsia perheessä piisaa, sillä enkeli tuo niitä aina vain
lisää. Nälkä viiltää vatsoja. Kaikki kärsivät pula-ajan kurjuudesta, eikä apuja
heltiä paljoa edes sukulaisilta. Perheen ainoa toimeentulo on isän viikoittain
saama työttömyysavustus, joka sekin useimmiten kuluu jo saman päivän iltana
pubissa mustaan juomaan, jota kutsutaan tuopiksi.
Nälän, likaisuuden ja isän juomisen lisäksi perheen
kurjuutta syventävät lasten kuolemat. Kylmät, kosteat ja epähygieeniset
asuinolot ja kehno ravinto johtavat siihen, että lapset ovat heikkoja. Esimerkiksi Frankin
kaksospikkuveljetkin saavat syödäkseen lähinnä sokerivettä, kuumetta
parannetaan pippuroidulla sipulimaidolla.
Jumalanpelko ja syntien välttely ja sovittaminen tuovat tarinaan välillä jopa tragikoomisia piirteitä. Tarina yltää Frankin nuoruusvuosiin. 19-vuotiaana Frank pääsee vihdoin takaisin synnyinmaahansa Amerikkaan, täynnä toivoa. McCourtin tarina jatkuu kirjoissa Amerikan ihmemaa ja Liitupölyä.
Tarinassa surkeus ja koomisuus siis kulkevat rinnakkain. Myös lukukokemuksessani oli kontrastia melkoisesti: tummaakin tummempi tarina, ja luin sitä vuoden ensimmäisenä hellepäivänä mökillä. Seitsemännen portaan enkeli on viimeinen kirja, jonka ehdin lukea Lukudiplomi-haastetta varten. Diplomi jää kesken, mikä hieman harmittaa. Haaste oli kuitenkin osallistumisen arvoinen: se kannusti tarttumaan moniin kirjoihin, jotka muuten olisivat jääneet lukematta.
Jumalanpelko ja syntien välttely ja sovittaminen tuovat tarinaan välillä jopa tragikoomisia piirteitä. Tarina yltää Frankin nuoruusvuosiin. 19-vuotiaana Frank pääsee vihdoin takaisin synnyinmaahansa Amerikkaan, täynnä toivoa. McCourtin tarina jatkuu kirjoissa Amerikan ihmemaa ja Liitupölyä.
Tarinassa surkeus ja koomisuus siis kulkevat rinnakkain. Myös lukukokemuksessani oli kontrastia melkoisesti: tummaakin tummempi tarina, ja luin sitä vuoden ensimmäisenä hellepäivänä mökillä. Seitsemännen portaan enkeli on viimeinen kirja, jonka ehdin lukea Lukudiplomi-haastetta varten. Diplomi jää kesken, mikä hieman harmittaa. Haaste oli kuitenkin osallistumisen arvoinen: se kannusti tarttumaan moniin kirjoihin, jotka muuten olisivat jääneet lukematta.
Haluaisin kovasti lukea tämän kirjan uudelleen! Luin tämän silloin vuonna -96 suorastaan hotkimalla: pidin ihan hirveästi. Jatko-osia en sen sijaan ole saanut luettua vieläkään, vaikka Amerikan ihmemaan olen aloittanut useamman kerran.
VastaaPoistaAmerikan ihmemaata voisin jossakin vaiheessa yrittää, alkoivat nuo McCourtin myöhemmätkin elämänvaiheet kiinnostaa.
PoistaTämä on aina silloin tällöin pulpahdellut mieleeni, joten kiitän muistutuksesta. Lukematta siis edelleen on, mutta ehkäpä tässä innostuisin tarttumaan tähän lopultakin, jos se vaikkapa tulisi kirjastossa näppärästi vastaan. Surkeutta en ylen määrin jaksa, mutta jos tässä pilkahtelee vähän komiikkaakin, mikä ettei!
VastaaPoistaSurkeutta tässä toki riittää, mutta onneksi myös huumoria. Kun kaikkea kurjuutta katselee vielä viaton lapsi, niin asiat näyttäytyvät välillä koomisina.
PoistaItse luin tätä keuhkotautisena ja varsinkin kirjan alkupuolella tuntui, että kurjuutta piisasi vähän liikaakin. Ja että pitääkö irlantilaisten aina palata oman kansansa nälkävuosiin. Mutta mitä pidemmälle luin, sitä enemmän kirjasta pidin. Lopun luinkin ahmimalla. Loppujen lopuksi kirja oli pikemminkin selviytymis- kuin nyyhkytarina, jossa vaikeudet käännettiin huumoriksi.
VastaaPoistaKirja oli aikoinaan hyvin suosittu, mutta kuuluu nykyään unohdettuihin tai poistettuihin kirjoihin.
Aivan unohdettu tämä kirja ei onneksi ole: ainakin kirjastossa se näyttää liikkuvan ihan mukavasti. Tämän lukemisesta alkaa olla pari vuotta, joten ehkä kohta olisi aika tarttua jatko-osiin.
Poista