Alkuteos: De måske
egnede.
Suomentaja: Pirkko Talvio-Jaatinen (1994).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 349.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: Emmi Kyytsönen. |
Tämä Peter Høegin osaksi
omaelämäkerrallinen romaani herätti takakannen mukaan ilmestymisaikanaan kohua Tanskassa, mitä en ihmettele yhtään. Jos
tarina on edes löyhästi tosi, niin aihetta yhteiskunnalliseen keskusteluun todella on ollut. Rajatapaukset on karu mutta kaunis tarina nuoren pojan kokemuksista. Selviytymistarina.
Kertojana
toimii aikuinen Peter, joka on viettänyt lapsuutensa erilaisissa lastenkodeissa ja muissa laitoksissa. Kirjan
tapahtumat keskittyvät Biehlin Yksityiskouluun, johon teini-ikäinen Peter pääsee. Nimenomaan pääsee, sillä koulu on tarkoitettu lahjakkaille ja menestyville lapsille. Siis aivan toisenlaisille lapsille kuin Peter.
Biehlin Yksityiskoulu on sisäoppilaitos, jossa pyritään integroimaan oppimisvaikeuksista kärsivät lapset niin kutsuttujen tavallisten lasten joukkoon. Tarkoitusperät ja koulun käytännöt eivät kuitenkaan soinnu
yhteen. Miten lasten tiukkaakin tiukempi, eristämiseen ja pelotteisiin
perustuva kasvatus voisi valmistaa toimimaan tavallisessa arjessa? Lasten elämä etenee lukujärjestyksen mukaan ja on täynnä kieltoja, sääntöjä, rangaistuksia ja suorittamista.
Mutta ei se niin toimi, hulluksi ei tule itsestään. Ja kun on valittu olemaan normaali tai aivan niillä rajoilla, on keksittävä jotain muuta jotta kestäisi. On kehitettävä strategia.
Yhdelle
strategia on sammakoiden syöminen, toiselle itsensä satuttaminen, kolmannelle teoreettiset pohdinnot. Peteriä askaruttaa aika. Hän ei ymmärrä ajan luonnetta ja käyttää paljon energiaa sen käsittämiseen.
Sitä yritti olla tinkimättömän täsmällinen, koska aika ja itse maailma olivat täsmällisiä. Sitä yritti yrittämistään koko nuoruutensa ajan, mutta ei pystynyt, ja oli jo hyvin vähällä luopua yrittämästä.
Eritoten kirjan loppuosassa aikaa pohditaan paljon. Onko aika yksioikoisesti vain lineaarista, kuten Biehlin Yksityiskoulussa? Kirja ei siis ole pelkästään mitä-seuraavaksi-tapahtuu-tyyppinen kertomus, vaan myös filosofisesti pohdiskeleva.
Ja ajasta oppii ehkä eniten, jos joutuu sysätyksi sen sisään. Jos on ollut sairas tai niillä rajoilla.
Peterille voimia tuo myös ensirakkaus. Hän rakastuu Katarinaan, jonka kanssa he alkavat selvittää koulun kauheuksia ja huolehtia Augustista, jolla on heistä kaikista vaikeinta. Kaverikolmikko onnistuu toimillaan järkyttämään koulun kulisseja. Peterille käy lopulta hyvin, sillä Høegit adoptoivat hänet, mutta kaikkien kohtalo ei ole yhtä onnekas.
Rajatapaukset oli surullisuudessaan ja kauheudessaan loistava lukukokemus. Se herätti kiinnostuksen Høegin muutakin tuotantoa kohtaan. Rajatapaukset on lukenut Blogistaniassa ainakin Pihi nainen, joka kuvaa kirjaa järisyttäväksi. Nyökyttelen.
Olen ihan samaa mieltä, surullisuudessaan ja kauheudessaan loistava lukukokemus.
VastaaPoistaMinulle lukukokemus oli myös intensiivinen. Tätä en olisi millään halunnut laskea käsistäni kaikista kauheuksista huolimatta. Jotkut traagisesta lapsuudesta kertovat kirjat kun tahtovat olla sellaisia, ettei niitä kestä lukea kuin pätkän kerrallaan.
PoistaTämä pitäisi lukea uudelleen. Joskus 90-luvun puolella olen tämän lukenut ja kirja teki todella suuren vaikutuksen. Muistan vieläkin tunnelmia ja kohtauksia kirjasta.
VastaaPoistaKertoo aika paljon vaikuttavuudesta, että näinkin pitkän ajan jälkeen muistaa kohtauksia kirjasta!
Poistasamat sanat kuin edellisellä kommentoijalla.
VastaaPoistaHienoa huomata, että kirja on tehnyt moniin syvän vaikutuksen.
PoistaHei,
VastaaPoistaLuin itsekin tuon kirjan ja siinä oli kohtia, jotka jäivät ymmärtämättä. Miten tiedät, että Høegit adoptoivat Peterin? Ainakin minun kirjani loppuu siihen, kun Peter pyytää Biehliltä lausuntoa adoptiopyyntöä varten. Muuta ei kerrota.
Pahoitteluni, että vastaaminen kesti. Halusin saada kirjan käsiini ennen kuin vastaan ja jouduin roikkumaan tovin varausjonossa. Hauskaa huomata, että tätä luetaan!
PoistaMutta siis asiaan. Sivulta 310 (pokkarilaitoksessa): "Ensimmäisen mahdollisuuden sain viisitoistavuotiaana, vuonna 1973, kun Karen ja Erik Høeg löysivät minut ja adoptoivat minut Sandbjerggådista, mistä olen heille ikuisesti kiitollinen ja mitä ilman olisin tuhoutunut." Peter siirrettiin Biehlistä tuohon valtion erityisnuorisolaitokseen (s.330), ja sitä kautta hän pääsi Høegeille. Kirjan viimeinen luku on takauma, joka sijoittuu Biehlin loppuaikoihin. Biehlhän tosiaan kieltäytyy adoptiosta, mutta se onnistuu sitten myöhemmin.
Kiitos haastavasta kommentista! Toivottavasti tämä vastaus hieman selvensi asiaa :)
Sain tämän kirjan tänään ja katselin netissä vähän, mihin olen joutumassa tämän kanssa. Mutta sinun bannerisi. Se sekoitti ajatukseni. Olen minä sinun sivuilla vieraillut, mutta nyt vain katseeni osui sinisiin kirjoihin. Minä vain huomasin niistä yhden ja ajattelin, että onko se todella tuo. Niin harvoin blogeissa näkyy hänen kirjoja. Høegilta tulee uusi kirja tänä vuonna ja ajattelin valmentautua siihen. Mutta niin on tulossa tuolta toiseltakin, jos olen saatuja apurahoja tulkinnut oikein.
VastaaPoistaHoeg teki minuun suuren vaikutuksen tällä kirjalla! Rajatapauksien lukemisesta lähtien minun on pitänyt lukea Hoegia lisää, mutta niin se vain on jäänyt, vaikka olen hamstrannut hänen kirjojaan omaan hyllyyni. Odotan myös kovasti keväällä ilmestyvää Susanin vaikutus -romaania, se kuulostaa lupaavalta.
PoistaHauskaa, että kiinnitit huomiota banneriin! Se muistuttaa ihanista kesäpäivistä, jolloin ei ole muuta kuin aikaa. Kun voi vain lukea, jos siltä tuntuu. Muistot lämmittävät mukavasti nyt loskan keskellä :)