Nannan III lukumaraton: jälkipuintia

Osallistuin reilu viikko sitten kirjabloggaajien yhteiseen lukumaratoniin, johon otti osaa peräti yli 30 bloggaajaa. Varsinaisen maratonpostaukseni voi lukaista täältä.

Olin varannut koitosta varten reilun pinon kirjoja. Tällä kertaa luin pelkästään alkujaan saksankielisiä kirjoja. Missään nimessä tarkoitukseni ei ollut lukea pinon kaikkia kirjoja, vaan poimia kasasta aina fiilikseen sopiva teos.

Maratonille varatut kirjat

Kuten olen aiemmissa lukusessioissani huomannut, hyvät eväät ja lukurauha ovat ehdottoman tärkeitä. Lukurauha voi joskus rikkoutua yllättäen; tällä kertaa jouduin torjumaan lentomuurahaisten invaasiota kesken urakan.

Herkkuleipä piristi uupunutta lukijaa.

Maratonilla kiire kirjoittaa edellyttää riman laskemista, kun jokaista lausetta ja ajatusta ei voi hioa loputtomiin. Toisaalta on myös jotenkin virkistävää kirjoittaa luetusta kirjasta heti, kun se on vielä aivan tuoreessa muistissa. Toki sanottavaa kertyisi makustelun jälkeen enemmän, ja se olisi kenties harkitumpaa, mutta välillä tuollainen heti tuoreeltaan kirjoittaminen tekee hyvää.

Sää oli suosiollinen: aurinkoa ja lämpöä riitti.

Vuorokaudesta menee väkisinkin aikaa muuhun kuin lukemiseen: on nukuttava, syötävä, hoidettava kenties lemmikkiä sekä kirjoitettava tänne blogiin. Päivitin maratonin edistymisestä myös blogin uutukaisille Facebook-sivuille, mikä tietysti vei oman aikansa.

Enemmän lukuaikaa saa sillä, että valmistelee ruoat etukäteen ja ottaa esimerkiksi mahdolliset valokuvat etukäteen. Minulla kesti tällä kertaa kuvien lataaminen joka kirjan kohdalla yllättävän kauan, ja tuhrasin aikaa myös ruokien väsäilyyn. Ainekset ja suunnitelmat olivat valmiina, mutta valmiiksi asti en ehtinyt sapuskaa etukäteen tehdä.

Mutta, kuten on tullut varmasti jo selville, lukumaraton ei ole nimestään huolimatta varsinainen kilpailu, jossa yritettäisiin haalia kokoon suurinta mahdollista kokonaissivumäärää. Vuorokauden lukuprojekti on enemmänkin mielenkiintoinen haaste ja samalla mahdollisuus tehdä havaintoja itsestään lukijana. Oman lukuvauhtini tuntien arvelin saavani tonnin rikki, mutta en pyrkinyt siihen väkisin.

Maratonin kirjakimara.

Summauksena voin todeta, että maratonseikkailu kannatti jälleen! Tuli luettua kauan luettavien pinossa maanneita kirjoja intensiivisesti. Lähes häiriöttä lukemiseen keskittyminen on ihanaa, juurikin kesälomalle sopivaa puuhaa.