Juha Itkonen: Kohti (2007)

Kustantaja: Otava.

Sivumäärä: 428.

Oma arvio: 3½/5.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen.

Juha Itkosen Kohti on perheromaani, jossa ruoditaan Ansaksen perheen mutkikkaita suhteita. Perhe on rikkoutunut avioeron, erilleen kasvamisen ja aatteellisten erimielisyyksien vuoksi. Kaikesta huolimatta verisiteet ja yhteinen historia tuntuvat vetävän perheenjäseniä toisiaan kohden.

Tytär Julia on karannut vapaaehtoistyöhön tsunamin jälkeiseen Thaimaahan ja jättänyt taakseen entisen elämänsä. Ulkomailla eläminen on kevyempää; ihminen voi jättää kotimaahansa epämieluisia asioita ja tuoda uudessa ympäristössä itsestään esille toisen puolen.

Julian entinen elämä muistoineen rantautuu Aasian lämpöön, kun Julian isä ja veli saapuvat noutamaan häntä kotiin. Isä, Tapani, on entinen teollisuuspohatta, nykyinen ministeri. Jussi-veli taas on rahaa takova salkunhoitaja, jonka mielestä jokamiehen velvollisuuksiin kuuluisi taloustieteen peruskurssi.

Luvuissa vuorottelevat Julian, Jussin ja Tapanin näkökulmat. Vuorotellen perheen tilanne ja historia siis valottuvat eri osallisten silmin. Henkilöiden välillä on toisinaan ollut pitkä fyysinen välimatka; toisinaan henkinen on ollut vielä suurempi. Kertoja vihjailee menneisyyden kipukohdista, joita avataan pikkuhiljaa.

Itkonen on rakentanut henkilökuvista uskottavia ja mielenkiintoisia, vaikkakin hitusen liian kliseisiä. Ministerin salaisuudet, nuoren naisen aatemaailma, salkunhoitajan maailmankuva – kaikki ovat vähän liian odotettavia. Reiluissa 400 sivussa on tätä tarinaa minusta myös venytelty turhan paljon. Tarinassa on mielenkiintoisia kulmia, mutta välistä suussa tuntui jankkaamisen maku. Selkeää, mutta jotenkin raskassoutuista.

Summauksena: Kohti oli jo hitusen positiivisempi lukukokemus kuin Anna minun rakastaa enemmän. Itkosen tekstissä on paljon sellaista, joka lupailee hyvää. Vielä se loistava Itkonen sieltä löytyy!

Jatkan Itkosmatkaani seuraavaksi varmaankin Myöhempien aikojen pyhillä. Olen lukaissut sen joskus aikana ennen blogia, varmaankin lähemmäs kymmenen vuotta sitten, ja lukukomuksen tunnot ovat päässeet unohtumaan. Ehkä se on taas astetta parempi?