Vuoden kahden ensimmäisen kuukauden bloggaussaldo on seuraavanlainen:
Tammikuussa blogatut
Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (1992). 151 s.
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (2009). 141 s.
Kishwar Desai: Pimeyden lapset (2010). 237 s.
Atiq Rahimi: Unen ja kauhun labyrintti (2002). 183 s.
Haruki Murakami: 1Q84: osat 1 ja 2 & osa 3 (2009 & 2010). 783 + 446 s.
Joyce Carol Oates: Blondi (2000). 943 s.
Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan (2011). 429 s.
Herman Koch: Illallinen (2009). 340 s.
John Steinbeck: Helmi (1947). 3 t 45 min.
Yasmina Khadra: Attentaatti (2005). 191 s.
Zlata Filipovic: Zlatan päiväkirja (1993). 191 s.
Kahdessa kuukaudessa ehdin käväistä yhdeksässä maassa (Espanja, Viro, Intia, Afganistan, Yhdysvallat, Saksa, Alankomaat, Algeria sekä Bosnia ja Hertsegovina). Mukava alku maailmaympärimatkalle. Tosin tätä tahtia kaksikaan vuotta ei riitä reissulleni.
Näin alkumatkasta lukemisen valikoiminen on luonnollisesti helppoa, kun tarttuu vain kirjaan ja ruksaa maan. Haaste vaikeutuu, mitä pidemmälle se etenee. Huomaan nyt, että olen (tiedostamattani) painottanut maanosista Eurooppaa.
Helmikuun loppupuolella keksin, että otan jalkapallon MM-kisamaista itselleni välietapin, eli yritän ehtiä ennen kesäkuun puoliväliä lukea kirjan jokaisesta lopputurnausmaasta. Maita on 32, ja tämän vuoden puolella olen käväissyt jo niistä kuudessa, joten 28 olisi jäljellä. Mahdollista, mutta haasteellista!
Kuva: pixabay.com (Public Domain CCO) |
Olen huomannut lukemis- ja kirjoitusinnon vaihtelevan paljonkin kuukausittain, tai jopa viikottain. Harvemmin ne ovat päällä aivan yhtä aikaa. Sen sijaan tyypillisempää on, että toinen sujuu ja toinen takkuaa. Nyt elän ehdottomasti lukemisinnon vaihetta: usea keskeneräinen kirja houkuttelee lukemaan ja voisin vain lukea päivät pitkät. Tietokoneen vieressä sen sijaan huhuilee parikin luettua kirjaa kirjoita minusta -huutojaan. Vaan tänään ei näppis laula, ehkäpä huomenna...
Kevät näyttää tulevan aikaisin tänä vuonna, joten herättelen jo varovaisesti toiveita aikaisesta mökkikauden alusta. Yleensä saareen ei ole asiaa ennen vappua, nyt on enteitä ja toivoa toisenlaisesta keväästä!
Mökki mereltä päin. Kuva toukokuulta 2013. |
Kiinnostavia kirjoja olet lukenut ja oi kesä saaressa <3 sitä odotellaan täälläkin jo!
VastaaPoistaJuuri eilen tuli viestiä, että jäät ovat jo lähteneet lähes kokonaan. Hykerryttää!
Poista