Sivut

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä (1872)

Alkuteos: Le tour du monde en 80 jours.
Suomentaja: Kristina Haataja (2008).
Kustantaja: Minerva.
Sivumäärä: 238.
Oma arvio: 2½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Päivi Veijalainen
Vernen ikiklassikko päätyi edustamaan Ranskaa kirjallisella maailmanympärimatkallani, koska se sattui palautumaan kirjastoon juuri oikealla hetkellä. Asiakas palautti sen palvelutiskille, ja hieman kirjaa selailtuani tajusin, että en ole sitä lukenut. Ja sehän sopii mitä parhaiten projektini teemaan! Kaipasin myös jotakin "kepeämpää" luettavaa viimeaikaisten sotapäiväkirjojen jälkeen.

Juoni on varmasti monille tuttu: lontoolainen hienostoherra Phileas Fogg kuuluu arvostettuun Reformi-klubiin, ja hän lyö klubitovereidensa kanssa vetoa siitä, onnistuuko hän matkustamaan maailman ympäri 80 päivässä. Mukaan matkalle lähtee hänen uusi palvelijansa. Foggia ja palvelijaa varjostaa matkalla salapoliisi, sillä Fogg sattuu sopimaan erään pankkiryöstäjän tuntomerkkeihin. Intiassa seurueeseen liitty vielä prinsessa, jonka Fogg pelastaa roviolta. Matkan varrella sattuu kaikenlaista odottamatonta.

Animaatiosarja Matka maailman ympäri 80 päivässä oli lapsena suuri suosikkini, joten odotin positiivista lukuelämystä. Animaatiosarja noudattelee suurilta linjoiltaan kirjaa, mutta erojakin löytyy. Kirjassa Phileas Foggin pelastama neito on nimeltään Auda, kun taas sarjassa hän on Romy. Nimikuvioita sotkee myös se, että uusimmassa suomennoksessa Foggin apulainen on nimeltään Jokapaikanhöylä. Siis mitä ihmettä: missä on vanha kunnon Paspartuu? Passepartout on palvelijan alkuperäinen nimi, joka on jostakin käsittämättömästä syystä suomennettu Jokapaikanhöyläksi. Tv-sarjassa Fogg myös kohtaa paljon enemmän vastoinkäymisiä kuin kirjassa: tunnelma on selkeästi jännittyneempi.

Tv-sarjan tapahtumat siirtyivät usein myös leikkeihin alle kouluikäisenä. Kukin sai vuorollaan olla neito, jota pelastettiin tyynyistä ja patjoista kasatulta roviolta. En enää muista käytännön toteutusta, mutta "liaanilla" neito roviolta pelastui. Kaverin pikkuveli lahjottiin olemaan pahis, joka sai pitkän nenän. Tarinaan liittyy siis hauskoja muistoja, mutta niihin peilaten kirja tuotti pienoisia pettymyksiä suomennosratkaisuiden ja löyhemmän jännitteen myötä.

Ehkä aika on kullannut muistoni myös päähenkilö Foggin osalta tai sitten hän vain on erilainen kirjassa. Muistoissani Fogg on ylväs, rohkea ja määrätietoinen, mutta kirjan sivuilla seikkailee rasittavan flegmaattinen ja pöyheän  itsevarma mies. Tunnistin vain määrätietoisuuden. Voi olla, että olisin nauttinut enemmän varhaisemman suomennoksen lukemisesta, sillä esimerkiksi palvelijan nimi ärsytti alusta loppuun suuresti. Yhtä kaikki: mainio klassikko, jonka tarina on kiehtova, mutta tämä suomennos ei niinkään.

Neula Ranskassa, Vernen kotimaassa.

6 kommenttia:

  1. Jokapaikanhöylä, voi karseaa!! Olen jo pitkään miettinyt, että tämä pitäisi lukea uudestaan kun edellisessä lukukerrasta on jo yli kymmenen vuotta, mutta hyvä tietää että kierrän tämän suomennoksen kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kannattaa valita se varhaisempi suomennos, jotta välttyy ärsytykseltä!

      Poista
  2. Nostat esiin hankalan kysymyksen käännöksissä. Passepartout on suomeksi yleisavain, eli ranskaksi tulla nimellä kuvataan hahmoa, jolloin Jokapaikanhöylä on kohtalaisesti vastaava suomennos, suomentaja on siis tehnyt tarkempaa työtä kuin edeltäjänsä :)
    Mutta nimien suomentaminen on aina vähän hankala kysymys ja monille lukijalle se ranskalainen nimi voi olla liian läheinen...

    Käänteinen tapaus on sitten muutaman vuoden takainen suomennos Liisasta ihmemaassa, missä päähenkilön nimeksi oli jätetty Alice.

    Noin muuten muistelen myös että animaatiosarjassa taisi olla enemmän vauhtia ja huumoria ja Fogg myös sympaattisempi hahmo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja, ei ole ihan yksioikoinen tämä nimiasia!

      Ennen käännettiin hallitsijoidenkin nimiä (George - Yrjö), mutta onneksi siitä on luovuttu.

      Ehkä jos Passepartout olisi heti ensimmäisestä suomennoksesta lähtien tullut suomalaisille lukijoille tutuksi Jokapaikanhöylänä, niin tuo ei niin haittaisi ja pistäisi silmään (ja hermoon). Lueskelin englanninkielisestä Wikipediasta, että Passepartout on palvelijan nimi myös englanniksi.

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea tästä kirjasta, olen itsekin aikonut lukea mutten ole vielä saanut aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittelin jotenkin lukeneeni tämän aiemmin, mutta kirjan selailu paljasti sen vain luuloksi. Klassikko aina silloin tällöin on ihan paikallaan ;)

      Poista