Maaliskuussa ja huhtikuussa luetut

Maalis-huhtikuussa saapui ihana, aikainen kevät! Ensimmäinen mökkireissu tuli tehtyä jo maaliskuun puolella: oli kyllä erikoista päästä saareen niin aikaisin. Kirjarintamalla maalis-huhtikuuhun mahtui niin yllättäjiä kuin pettymyksiäkin, niistä tarkemmin lisää tuonnempana. Kuuntelin tauon jälkeen pari äänikirjaa ja tässä alkuun lyhyesti toisesta, josta en tehnyt omaa juttua:

Bloggaamattomat

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina (2012) (11 t 38 min)

BTJ:n äänikirja, lukija Krista Putkonen-Örn.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kirjan kansikuva.
Kuva: atenakustannus.fi

Päivi Kannisto avioitui miehensä Santerin kanssa pian tutustumisen jälkeen, ja pariskunnan hääjuhla oli samalla jäähyväisjuhla: pari on ollut matkalla vuodesta 2004 lähtien. Kannistot ovat elämäntapanomadeja, eli heillä ei ole vakituista kotia, työtä tai muuta paikkaan sitovaa tekijää. He elättävät itsensä kirjoittamalla kirjoja ja monesti he tekevät pieniä tilapäistöitä ylläpidon vastineeksi. Kirjassaan Kannisto käy läpi nomadien historiaa ja taustalla vaikuttavia ideologioita höystäen kerrontaa omilla kokemuksillaan.

Kirja antaa ajattelemisen aiheita. Oravanpyörässä juoksentelua on välillä ihan hyvä kyseenalaistaa, mutta en ole niinkään vakuuttunut siitä, että rajaton matkustelu olisi minusta se ainoa oikea tapa pysäyttää pyörä. Kannisto kertookin nykyään kysyvänsä kaikilta nomadiksi ryhtymistä spekuloivilta "Miksi lähtisit?" Se on tärkein kysymys, johon jokaisen nomadielämästä haaveilevan pitää rakentaa oma vastauksensa.

Onnistuin välillä ärsyyntymään Kanniston jutuista, mutta koska äänikirjan kuuntelemisesta alkaa olla jo kuukauden päivät, en enää sen tarkemmin muista, mikä ajoi hiiltymisen partaalle. Täytyisi tarkistaa painetusta kirjasta. Nyt muistelen, että jotkin Kanniston ajatukset jättivät vähän ylimielisen maun. Pääosin viihdyin nomaditarinan parissa, sillä Kanniston teksti on pääasiassa hyvin perusteltua ja pureksittua.

Tämä oli pisin äänikirjani tähän mennessä. Olisin voinut tehdä muistiinpanoja ajatuksistani kesken kuuntelun, jotta äänikirjasta olisi saanut kirjoitettua oman postauksen. Nyt ajatukseni kirjasta ovat niin levällään, että päätin jättää oman julkaisun tekemättä. Koska rajaan äänikirjat pois Lukemalla maailman ympäri -haasteestani, tämä äänikirja ei edistä kirjallista matkaani.

Maaliskuussa blogatut

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja (2012). 291 s.

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä (1872). 283 s.

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (2013). 285 s.

Herman Koch: Lääkäri (2011). 447 s.

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014). 4 t 47 min.


Huhtikuussa blogatut

Jonas Gardell Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 2. Sairaus (2013). 330 s.

Herta Müller: Hengityskeinu (2009). 301 s.

Markus Zusak: Kirjavaras (2005). 558 s.

Clarice Lispector: Tähden hetki (1977). 107 s.


Näistä kertyi yhteensä 2602 luettua sivua ja 16 t 25 min äänikirja-aikaa. Näihin sivuihin ja minuutteihin mahtuu niin erilaisia tunnelmia, että on pakko vielä mainita hudit ja huiput.

Maalis-huhtikuun suurin pettymys oli Delijanin Jakarandapuun lapset, joka ontui ja jäi etäiseksi. Toinen lukufloppi oli Lispectorin Tähden hetki. Se ei jäänyt vaisuksi lukukokemukseksi siksi, että se olisi huono, vaan ymmärtämättömyyteni vuoksi. Lukija ja kirja olivat aivan eri aaltopituuksilla.

Vaikuttavimmaksi kirjaksi nousi Muhinan Piirityspäiväkirja. Päiväkirjan sivut ovat täynnä nälkää ja kuolemaa, ja erityisen koskettavaksi sota-ajan kuvauksen teki se, että kyse on oikean, historiallisen henkilön kokemuksista. Suosittelin kirjaa kirjaston lukupiirissä, ja myöhemmin eräs lukupiiriläinen kertoi lähes oksentaneensa lukiessaan tätä. Ei siis herkkävatsaisille.

Ja lopuksi on mainittava vielä kuukauden yllättäjä, joka oli Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Pulkkisen uusin tarjosi pirskahtelevaa ja kepeää viihdettä, ja äänikirjakokemuksen kruunasi mainio lukija, Leena Pöysti.

Nyt on alkukevät paketoitu ja voi siirtyä vapun viettoon! Vappureissulle mökille on pakattu tietysti herkkuja, kuten tippaleipiä, simaa ja perunasalaattia, mutta myös inspiroiva pino kirjoja ympäri maailmaa. Hauskaa vappua kaikille lukijoilleni!