Alkuteos: Příliš hlučná samota.
Suomentaja: Eero Balk (2008).
Kustantaja: Kirjava.
Sivumäärä: 126.
Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
 |
| Kannen kuva: algiamil |
Lainasin minulle aiemmin tuntemattoman Hrabalin teoksen työkaverin suositeltua sitä. Näemmä myös maailmanympärimatkani inspiraattori, A year around the world -blogin pitäjä Ann Morgan oli lukenut saman teoksen käydessään kirjallisella matkallaan Tšekeissä
Tarinan päähenkilö on yksinäinen Hanťa, joka paalaa työkseen jätepaperia hydraulisella puristimella. Hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti, ja erityisesti tuhoamiinsa kirjoihin. Hanťa poimiikin jätepaperin joukosta arvokkaan oloisia teoksia ja vie ne kotiinsa, joka pullistelee kirjoista. Töissä hän rakentaa puristamansa paalit niin, että ne ovat kuin taideteoksia: jokaisen sisällä on avonaisena yksi hieno kirja ja ulkoseinämiä koristavat taidekirjojen sivut.
Hanťa on yli kolmenkymmenen vuoden ajan tuhonnut ja samalla pelastanut kirjoja, ja nyt hänen elämäänsä tulee toinenkin ristiriita, uuden ja vanhan ajan taite. Hän on tottunut tuhoamaan paperia ja kirjoja ajatuksella, mutta nyt tehokkaammat paalaimet tekevät tuloaan. Enää ei ole aikaa sommittelulle ja oluenjuonnille.
Liian meluisa yksinäisyys herättää pohtimaan kirjaa kulutustavarana ja kirjallisuuden arvostuksia. Kenen arvio tekee kirjasta arvostetun? Miten kaanon rakentuu? Entä milloin romaanista tulee pelkkää jätepaperia?
Liian meluisa yksinäisyys on ihanan outo. Hanťan hahmon omaperäisyyttä ja itsepintaisuutta on pakko ihailla. Pidän siitä, että kirja yllättää ja tarina on jotenkin kreisi. Hyvistä aineksista huolimatta en saanut kirjasta toivomaani otetta, vaan tarina jäi jotenkin etäiseksi. Tämä on välillä ongelmani pienoisromaanien kanssa: juuri kun on päässyt kirjaan sisään, se onkin jo loppu.
Kirja on ollut esillä ainakin Tarukirjassa, Kirjavinkeissä ja Morren maailmassa.
 |
| Musta neula Tšekin kohdalla. |
Tämä tuli itselläkin luettua taannoin ja kovasti pidin lukemastani. Päällimmäisenä jäi mieleen, että onpas pieneen kirjaseen saatu mahtumaan paljon asiaa. Toisaalta kirjassa oli jotain samaa outua, mitä monessa tsekkiläisessä elokuvassa. Outoa, jota ei oikein osaa sanoiksi pukea, mutta jollain tavalla samaksi tunnistaa. Ehkä se johtuu siitä, että kyseisessä maassa sivistyksellä on pitkät juurensa.
VastaaPoistaTämä oli tosiaan sellainen pieni ja samalla suuri kirja, jossa riittäisi pohdittavaa ja analysoitavaa vaikka miten. Minusta tuntuu, että kirja olisi tarvinnut toisen lukukirjan auetakseen paremmin. Tai sitten sitä olisi pitänyt lukea viipyilevämmin, nyt se vain luisui kauemmas aina kun melkein sain siitä otteen.
Poista