Ama Ata Aidoo: Muutoksia – eräs rakkaustarina (1991)

Alkuteos: Changes – a love story.

Suomentaja: Terhi Kuusisto (2002).

Kustantaja: Kääntöpiiri.

Sivumäärä: 219.

Oma arvio: 3½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: 

Luettuja kirjoja on pinoutunut koneen viereen siihen tahtiin, että pohjimmaiset ovat saaneet odottaa blogivuoroaan viikkoja. Aidoon kirja on tippunut pinossa aina vain alemmas, koska siitä kirjoittaminen on tuntunut vaikealta. Kirjan nimi voisi viitata kepeään rakkaustarinaan, mutta kirja on aiheiltaan kaikkea muuta kuin kevyt.

Päähenkilö on koulutettu ja nykyaikaisen itsenäinen nainen Esi, jonka aviomies Oko ei kestä vaimonsa voimaa. Vaimo säännöstelee syntyvyyttä ja panostaa uraansa. Oko pelkää kavereidensa nauravan hänelle, koska hänellä ei ole joka asiassa viimeistä sanaa. Oko raiskaa Esin. Alistamisyritys ja vallankäyttö eivät tuota miehen toivomaa tulosta, sillä Esi ottaa eron.

Eropäätökselleen Esi ei saa juuri keneltäkään tukea. Esin asemaa kuvastaa hyvin se, ettei vaimon raiskaamiseen ei ole sanoja monissa afrikkalaisissa kielissä:

Entä vaimon raiskaus? Ei. Heidän yhteiskunnassaan ei mitenkään voisi olla sitä tarkoittavaa omakielistä sanaa tai sanontatapaa. Aviomies vaatii vaimoltaan seksiä oikeutenaan. Milloin vain. Kun hänelle sopii. Sitä paitsi jokainen "tervejärkinen" ihminen, varsinkin tervejärkinen nainen, pitäisi toista naista onnekkaana, lahjakkaana tai molempina, jos hän saa miehensä sillä lailla järjiltään.

Ironista on, että kovin itsenäinen Esi rakastuu Aliin, joka on jo naimisissa: Esistä tulee Alin toinen vaimo. Esillä jää aikaa omalle elämälleen, kun mies ei ole koko ajan läsnä – mutta voiko toinen vaimo olla onnellinen?

Kirja on yhtäältä ihmissuhdepyöritystä ghanalaisin maustein. Erotaan, rakastutaan, suututaan, petetään, jätetään. Toisaalta kirjan voi nähdä kommenttina afrikkalaiseen väestöpolitiikkaan ja naisten asemaan. Muutosta on ilmassa, mutta mikään ei tapahdu yhdessä yössä: uudet ja vanhat tavat joutuvat törmäyskurssille.

Aidoon romaani ei ole helppo lukukokemus. Tunsin lukiessani Esin puolesta vihaa, ärtymystä, iloa ja toiveikkuutta. Kulttuuri, jota kirjassa kuvataan, on eurooppalaisin silmin katsottuna niin vieras ja paikoin niin käsittämätön, että sulateltavaa riittää.

Kirjassa maistuu elämä. Välillä se kuvottaa, välillä soljuu ihanan kevyesti. Ja yhtäkkiä se heittää eteen aivan käsittämättömiä tilanteita ja valinnan paikkoja.

Kirjaan ovat tutustuneet esimerkiksi Mari A, MarikaOksa ja Jassu.

Ghana löytyy mustan neulan alta.