Gabriel García Márquez: Muistojeni ilottomat huorat (2004)

Alkuteos: Memoria de mis putas tristes.

Suomentaja: Matti Brotherus (2006).

Kustantaja: WSOY.

Sivumäärä: 100.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ?

Kolumbialainen Gabriel García Márquez tunnetaan parhaiten teoksestaan Sadan vuoden yksinäisyys. Olen yrittänyt kahlata läpi tuota klassikkoa, mutta ensimmäinen lukuyritys tyssäsi alle puolivälin jokunen vuosi sitten. Vakaa aikomukseni on päästä loppuun asti vielä joskus. Nyt päätin tutustua kirjailijaan hieman kevyemmän teoksen avulla, sikäli kun teoksen nimi tai paksuus mitään helppouden asteesta kertoo.

Muistojeni ilottomat huorat on pienoisromaani, joka jäi García Márquezin viimeiseksi teokseksi, sillä kirjailija menehtyi tämän vuoden huhtikuussa. Päähenkilö on yksinäinen vanha mies, joka toivoo 90-vuotispäivänään voivansa viettää yön nuoren neitsyen kanssa. Miehen toive ja ajatusmaailma puistattavat, mutta onneksi García Márquez ei alkuasetelmista huolimatta lähde revittelemään tai mässäilemään.

Kirja on eräänlainen rakkaustarina ja melankolinen muistelma. Miehen elämä on ollut yhtä ilotonta kuin hänen halunsa elämän varrella tyydyttäneet huorat. Hän elää yksin, hänellä ei ole ystäviä eikä perhettä. Mies on tehnyt pitkän uran toimittajana, ja yhä edelleen hän kirjoittaa joka sunnuntai lehdessä ilmestyvän kolumninsa ajallaan.

Maksetut naiset eivät ole miehelle mikään vanhuuden päähänpisto, vaan hän on pitkän elämänsä aikana kiertänyt monia ilotaloja eikä ole koskaan maannut naisen kanssa maksamatta hänelle. Miehen naisluettelo kattaa satoja nimiä, tosin hän ei ole jaksanut päivittää sitä aikoihin.

Koittaa 90-vuotispäivä ja mies on nuoren naisen kanssa hotellihuoneessa. Tuo kohtaaminen liikuttaa miehessä jotakin, joka saa hänet maksamaan yöstä saman nuorikon kanssa yhä uudestaan, vaikka nainen vain nukkuu. Mies palvoo naista, hukuttaa tämän tavaroihin ja rakkaudenosoituksiin. Rakkauden riuduttama mies kokee jotakin aivan uutta vielä viimeisinä vuosinaan.

Tarina vie rinnakkain miehen muistoihin ja intohimoisen rakkauden tuntemuksiin. Mennyt ja nykyinen sekoittuvat aivan kuin uni ja valve. Kirja on ylistys elämälle, sen mahdollisuuksille ja mahdottomuuksille.

Muistojeni ilottomat huorat liennytti suhtautumistani García Márqueziin: ehkä tosiaan uskaltaudun hänen pääteoksensa armoille vielä uudelleen. Tämä kirja ei ollut minulle mitenkään erityinen lukukokemus, mutta hyvä muistutus siitä, että pieneenkin kirjaan voi mahtua syvyyttä.

García Márquez on kotoisin Kolumbiasta.