Kuva: M. Carole |
Edellisestä pidemmästä lukusessiostani on ehtinyt kulua vasta viikko: viime keskiviikkona osallistuin pakkoloman piristykseksi Keltaiseen maratoniin ja luin Joël Dickerin kirjan Totuus Harry Quebertin kanssa 16 tunnissa. Maratonista jäi hyvä mieli ja se jopa kasvatti lukuhalujani entisestään: en siis vain voinut jättää tätä yhteismaratonia väliin.
Nyt alkavalla maratonilla keskityn Tove Janssonin tuotantoon. Mielenkiintoni Janssonin kirjoja kohtaan heräsi, kun kirjoitin hänestä töissä kirjailijaesittelyn ja luin viime viikolla Tuula Karjalaisen kirjoittaman elämäkerran Tee työtä ja rakasta. Huomasin, miten vähän Janssonin tuotantoa tunnenkaan, vaikka voisin väittää kasvaneeni muumien kanssa. Tosiasiassa muumituntemukseni on tähän mennessä rajoittunut japanilaiseen animaatioon, ja tätä aukkoa lähden paikkaamaan tällä leikkimielisellä kesäisellä lukusessiolla.
Tässä pinoni:
Nyt alkavalla maratonilla keskityn Tove Janssonin tuotantoon. Mielenkiintoni Janssonin kirjoja kohtaan heräsi, kun kirjoitin hänestä töissä kirjailijaesittelyn ja luin viime viikolla Tuula Karjalaisen kirjoittaman elämäkerran Tee työtä ja rakasta. Huomasin, miten vähän Janssonin tuotantoa tunnenkaan, vaikka voisin väittää kasvaneeni muumien kanssa. Tosiasiassa muumituntemukseni on tähän mennessä rajoittunut japanilaiseen animaatioon, ja tätä aukkoa lähden paikkaamaan tällä leikkimielisellä kesäisellä lukusessiolla.
Tässä pinoni:
Kirjapinosta löytyy muumiaiheisia romaaneja, sarjakuvakirja ja Janssonin aikuisille suunnattuja kirjoja. Matkustan maratonin aikana mökille viettämään juhannusta, joten en aseta itselleni minkäänlaisia sivumäärätavoitteita. En ole mikään autolukija, veneestä nyt puhumattakaan!
Tervetuloa seuraamaan Jansson-maratonia tänne blogiin ja Kirjakimaran Facebook-sivuille. Nyt se alkaa!
Tervetuloa seuraamaan Jansson-maratonia tänne blogiin ja Kirjakimaran Facebook-sivuille. Nyt se alkaa!
***
Tove Jansson: Muumit
ja suuri tuhotulva (1945). WSOY.
Alkuteos: Småtrollen
och den stora översvämningen. Suom. Jaakko Anhava 1991.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Luettuja sivuja yhteensä: 54.
Aikaa kulunut: 1 tunti
Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen muumiaiheinen romaani. Se ilmestyi ruotsiksi jo vuonna 1945, mutta suomeksi se käännettiin vasta 1990-luvulla. Tämä taitaa olla muumiromaaneista se vähiten tunnettu.
Kirjassa Muumipeikko ja Muumimamma etsivät Muumipappaa, joka on kadonnut. Matkan varrella heidän joukkoonsa liittyy Nipsu, ja he tapaavat myös monia muita hahmoja, kuten Tulppaanan, hattivatteja ja marabuherran.
Hahmojen persoonallisuudet tulevat hyvin esiin: Mamma on turvallinen ja kekseliäs, Nipsu arka ja suorasukainen, Muumipeikko taas rohkea ja utelias.
Kirjassa on Janssonin piirtämä mustavalkokuvitus:
Tarinassa on paljon jännittäviä ja vauhdikkaita elementtejä: on pimeä järvi, jossa vaani Suuri käärme, vuoristorata vuoren sisällä, myrskyävä merimatka ja kaiken alleen peittävä tulva. Seikkailu päättyy myöhemmistä muumitarinoista tuttuun paikkaan:
Lopulta he tulivat pieneen laaksoon, ja mitään niin kaunista he eivät olleet nähneet koko päivänä. Ja siellä, niityn keskellä, oli talo joka oli melkein kuin kaakeliuuni, hyvin hieno ja siniseksi maalattu.
Kirjan
lukemiseen ei mennyt aikaa kuin puolisen tuntia, mutta takkuileva netti hidasti
maratontaipaleeni alkua.
Toisessa
muumikirjassa sukelletaan jälleen seikkailuun ja joudutaan luonnonmullistuksen armoille. Nyt Muumilaaksoa uhkaa pyrstötähti, joka on matkalla kohti maata.
Muumipeikko ja Nipsu lähtevät retkelle kohti vuorilla sijaitsevaa Tähtitornia
ja professoria, jonka he toivovat kertovan, milloin pyrstötähti iskeytyy maahan
ja miten se voitaisiin estää.
* * *
Tove Jansson:
Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). WSOY.
Alkuteos: Kometjakten.
Suom. Laila Järvinen 1955.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Luettuja sivuja yhteensä: 210.
Aikaa kulunut: 3 tuntia 30 minuuttia.
Kaverukset
tekevät matkaa vehmaassa luonnossa ja kohtaavat vaaroja ja yllätyksiä.
Seurueeseen liittyy Nuuskamuikkunen ja myöhemmin sisarukset Niisku ja
Niiskuneiti. Muumipeikko ja Niiskuneiti rakastuvat oitis. Muita uusia hahmoja
ovat mm. Silkkiapina, Piisamirotta ja Hemuli.
Oikeanpuoleisella sivulla: jättiläissisilisko vartioi granaatteja. |
Yllätyin,
kuinka jännittäviä muumikirjat tähän mennessä ovat olleet. Kaikenlaiset örkit
ja onnettomuudet uhkaavat, kun joukkio tekee matkaansa.
Nipsu reagoi usein itkemällä ja huutamalla, kun taas Muumipeikko usein uskaltaa
enemmän, varsinkin nyt kun urotekoja on todistamassa Niiskuneiti. Järjen ja harkitsevaisuuden ääni on Nuuskamuikkusella.
Muumit ovat
satuja, joissa on satujen logiikka. Esimerkiksi Niiskuneidillä on Muumipeikolta
saatu peili, jonka hän ottaa esiin aina tarpeen tullen: mutta missä hän
säilyttää sitä? Hänellä kun ei ole vaatteita eikä laukkua…
Satuseikkailussa
on myös opettavainen puoli. Matkalla käsitellään ainakin erilaisuutta,
kiusaamista, lojaaliutta ja ystävyyttä.
Maraton kulkee yllättävän kepeästi, vaikka takana on työpäivä. Mihinkään pohdiskelevaan ja raskassoutuiseen tekstiin en nyt pystyisi – muumien seikkailut sopivatkin tähän tilanteeseen mainiosti! Seuraavaksi pieni tauko lukemisessa ja ulos koiruuden kanssa.
* * *
Tove Jansson:
Taikurin hattu (1949). WSOY.
Alkuteos: Trollkarlens
hatt. Suom. Laila Järvinen 1956.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Luettuja sivuja yhteensä: 358.
Aikaa kulunut: 6 tuntia.
Kannen kuvitusta. |
Eräänä
keväänä, kun Muumilaakson asukkaat ovat heräilleet sadan päivän ja sadan yön
mittaisilta talviuniltaan, lähtevät Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen
pienelle retkelle. He löytävät ison mustan hatun, jonka he tuovat Muumitaloon.
Hattu on liian iso Papalle, joten se päätyy paperikoriksi.
Hattu
muuttaa Muumilaakson asukkaiden elämää monella tavoin. Esimerkiksi sinne heitetyt
munankuoret muuttuvat pilviksi, joilla voi ratsastaa. Tämä oli pienenä
lempitarinoitani muumianimaatiossa: miten vallatonta olisikaan matkustaa pilven
päällä!
Aiemmista
seikkailuista tutut hahmot ovat kotiutuneet Muumilaaksoon, ja nyt mukaan
tulevat Tiuhti ja Viuhti. Osallisina ovat myös Mörkö ja Taikuri. Koossa alkaa
siis olla aika kööri, ja tapahtumien määrä tuntuu kasvavan kirja kirjalta: Taikurinhatussa on
saariseikkailu, luolaretki, elokuun juhla, viidakkopäivä, kalastusretki ja mitä
vielä!
Muumimammalla
on aina hänelle tärkeä käsilaukkunsa mukanaan, mutta ei esiliinaa. Muumit
kulkevat pääasiassa ilman vaatteita, mitä nyt Hemulilla on aina leninkinsä ja
tietenkin uidessa pidetään uimahousuja!
Ensimmäisessä
kirjassa esiintyi Muurahaisleijona, tässä on mukana Muurahaiskorento: onkohan
kyseessä sama olento, jonka nimi vain on vaihtunut kääntäjän vaihtuessa?
Näissä ajatuksissa on hyvä pitää maratonissa yöunien mittainen tauko: aamulla jatkuu! Kiitos kommentoijille, vastailen huomenissa!
* * *
Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! (1947–48).
Tigertext Ab/Ny Tid.
Alkuteos: Jorden går
under! Suom. Juhani Tolvanen (2007).
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Luettuja sivuja yhteensä: 438 s.
Aikaa kulunut: 17 tuntia 45 minuuttia.
Teoksen
alaotsikko on Tove Janssonin ensimmäinen
muumisarjakuva Ny Tid -lehdessä 1947–48 ja alkukielellä Tove Janssons första muminserie i Ny Tid
1947–48.
Aamupäivä
hurahti mökille matkatessa. Autossa luin muumisarjakuvaa; sarjakuva sopi muuten
loistavasti autolukemiseksi.
Maailmanloppu tulee! on lähestulkoon
sama tarina sarjakuvamuodossa kuin eilen lukemani Muumipeikko ja pyrstötähti. Eroja kuitenkin löytyy: Niiskua
kutsutaankin Hosuliksi, tapahtumat etenevät hieman eri järjestyksessä ja mukana
on hahmoja Taikurin hattu -romaanista.
Itse
sarjakuva on vain viitisenkymmentä sivua pitkä, sen jälkeen on muun muassa Janssonin
haastattelu ja muita muumisarjakuvan ilmestymisestä kertovia artikkeleja.
Mielenkiintoisin oli Trygve Söderlingin teksti, jossa vertaillaan sarjakuvaa
muumikirjoihin.
Saaressa
tuulee ja on näemmä tuullut kovasti alkuviikosta: kukkaruukkuja on mennyt rikki ja
muutenkin tavarat ovat lennelleet. Saa nähdä, miten saan keskityttyä lukemiseen
paikkojen järjestelyn ohella. Aikaa on iltaseitsemään eli reippaan kuutisen
tuntia. Ehkä muutaman kirjan vielä ehdin…
* * *
Tove Jansson ja
Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
(1996). WSOY.
Alkuteos: Anteckningar
från en ö. Suom. Liisa Ryömä (1996).
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Luettuja sivuja yhteensä: 541.
Aikaa kulunut: 19 tuntia 30 minuuttia.
Tove Jansson
vietti kesät Pellingin saaristossa elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa.
Heidän piilopirttinsä sijaitsi pienellä Klovharun ulkosaarella, jossa ei aluksi
ollut mitään. Tämä kirja kertoo huimista rakennusvaiheen ponnisteluista ja
toisaalta saarella vallitsevasta täydellisestä rauhasta.
Teoksessa on
Tove Janssonin teksti ja Tuulikki Pietilän kuvitus. Mukana on myös
rakennustöissä avustaneen paikallisen miehen muistiinpanoja. Myös Janssonin teksti on muistiinpanomaista. Niinpä alkuteoksen
nimi Anteckningar från en ö on suomenkielistä vastinettaan kuvaavampi.
Teksti ja
kuvat välittävät onnen hetkiä ja tiivistä yhteyttä luontoon, tosin loppua
kohden mukaan astuu myös haikeus: vanhuus jäykistää jäsenet ja meri alkaa
tuntua viholliselta. Saaresta on luovuttava.
Pitkä
yhteiselo tuottaa tilanteita, joissa melkein kaikki on jo sanottu:
Joka kerta kun sumu alkoi tihetä sanoimme toisillemme että nyt tulee sumuista, sitten sanoimme kuten tavallista että nyt se tuli, eikä siitä sitten ollut enempää puhumista.
Oma
saaristomökkeily on lasten leikkiä Janssonin ja Pietilän saaristoasumiseen
verrattuna. Heillä ei ollut juuri muita mukavuuksia kuin perämoottori ja kaasujääkaappi. Talven jäljiltä halotkin olivat huuhtoutuneet joskus mereen, eikä vene meinannut pysyä laiturissa.
Seuraavaksi tutustun Janssonin lapsuuteen Kuvanveistäjän tytär -romaanin kanssa. Maratonin loppu häämöttää jo!
Muissakin novelleissa aikuisten puuhat saavat lapsen näkökulmasta tarkasteltuna jopa koomisia sävyjä.
Nyt on loppukirin paikka: maratonaikaa on jäljellä vajaat kaksi tuntia... Viimeistä kirjaa olen säästellyt tarkoituksella: se sopii tähän ajankohtaan kuin nenä päähän :)
* * *
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (1968). WSOY.
Alkuteos: Bildhuggarens dotter. Suom. Kristiina
Kivivuori (1969).
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Luettuja sivuja yhteensä: 668.
Aikaa kulunut 22 tuntia 15 minuuttia.
Omaelämäkerrallinen
novellikokoelma on kooste lapsi-Toven kokemuksia. Hän tarkastelee ympäristöään
ja näkee erilaisia maailmoja: aikuisten ja lasten maailmat, mielikuvitusmaailma
ja todellisuus, eläinten ja ihmisten maailmat. Elämä on erilaista saaristossa
ja kaupungissa, samoin äidin ja isän taiteilijuudessa on jotakin omalaatuista.
Novelleista
terävin on mielestäni Juhlimisista, jossa tarkastellaan aikuisten hauskanpitoa
lapsen silmin:
Kaikki miehet juhlivat ja ovat kavereita, toinen ei koskaan jätä toista pulaan. Kaveri voi sanoa kauheita asioita, mutta seuraavana päivänä se on unohdettu. Kaveri ei anna anteeksi, hän vain unohtaa, nainen antaa anteeksi kaiken mutta ei unohda ikinä. Niin se on. Siksi naiset eivät saa juhlia.
Muissakin novelleissa aikuisten puuhat saavat lapsen näkökulmasta tarkasteltuna jopa koomisia sävyjä.
Nyt on loppukirin paikka: maratonaikaa on jäljellä vajaat kaksi tuntia... Viimeistä kirjaa olen säästellyt tarkoituksella: se sopii tähän ajankohtaan kuin nenä päähän :)
* * *
Tove Jansson:
Vaarallinen juhannus (1954). WSOY.
Alkuteos: Farlig midsommar. Suom. Laila Järvinen 1957.
Mistä minulle: ostin uutena.
Luettuja sivuja yhteensä: 808.
Aikaa kulunut: 24 tuntia.
Luonnollisesti
päätän Jansson-aiheisen lukumaratonini juhannuksen aatonaattona muumiromaaniin Vaarallinen juhannus! Tarkoitukseni oli
lukea muumikirjat niiden ilmestymisjärjestyksessä, mutta nyt hyppään
ajanpuutteen vuoksi Muumipapan urotöiden
yli suoraan juhannusseikkailuun.
Vaarallinen juhannus oli minulle aivan
vieras tarina. Muumilaaksossa merenpinta nousee yllättäen, ja Muumitalokin joutuu
veden valtaan. Muumiperhe pelastautuu ohi kelluvaan taloon, ja mukaan tulevat
Mymmelin tytär, Myy, Miska ja Homssu. Tarinassa esiintyvät myös Emma, Vilijaana
ja poliisi.
Talo
osoittautuu teatteriksi, jonka rekvisiittavarasto ja lavasteet herättävät
muumeissa ihmetystä.
Jälleen
yhteen kirjaan mahtuu monia jännittäviä tapahtumia: Nuuskamuikkusen retki,
Muumipeikon ja Niiskuneidin epäonninen juhannusaatto ja muumiperheen
näytelmäharjoitukset ja ensi-ilta.
Kirjasta
selviää, että juhannustaiat ja -kokot kuuluvat muumienkin juhannukseen. Lukija
saa myös tietää, miten hattivatteja kylvetään ja miten käy, jos viheltää
teatterissa.
Lukumaraton
on nyt ohi, ja takana on tähän mennessä leppoisin lukumaratonini. Sivuja kertyi
”vain” 808, koska nukuin kunnon yöunet ja matkustin välillä mökille. Luin ilman paineita ja jaksoin innostua joka kirjasta.
Jansson-teema
osoittautui toimivaksi maratonilla. Janssonin
monipuolisuus herättää kunnioitusta. Hänen aikuistenkirjansa jäivät nyt
vähemmälle huomiolle, mutta aion ehdottomasti tutustua niihin tässä kesällä.
Luin muumikirjoja ensimmäisestä lähtien ja oli kiehtovaa seurata, miten muumien
maailma rakentuu: perheeseen liittyy uusia hahmoja, ja hahmot tulevat tutuiksi tapoineen ja
luonteenpiirteineen
Nyt aloitan omat
juhannustohinat: paljon olisi vielä puuhaa ennen kuin vieraat huomenna
saapuvat. Takana on sen verran tiivis muumivuorokausi, että saattaa tulla ikävä muumien
sympaattista tassuttelua.
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista ja myötäelämisestä! Janssonin tuotantoon tutustuminen kannattaa, ikään katsomatta :)
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista ja myötäelämisestä! Janssonin tuotantoon tutustuminen kannattaa, ikään katsomatta :)
Noniin, hyvältä näyttää! Minulta jää maraton tällä kertaa väliin, mutta kannustan kovasti teitä kaikkia rohkeita lukutoukkia. Teemamaraton on hauska idea, ja saat varmasti paljon irti Janssonin kirjoista. Nautinnollisia lukuhetkiä!
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Aavistelit oikein: sain paljon paljon irti Janssonin kirjoista. Maratonilta jäi monia kirjoja luettavaksi myöhemmin.
PoistaTsemppiä maratonille, ja voi Nanna miten ihana aihe. Minäkin voisin helposti joskus pitää Tove Jansson maratonin, olisi varmasti mukavaa. :3 Itse pohdiskelin blogissani että koska nuortenkirja pinoni on valtava, pystyisin vetäisemään Tuija Lehtis maratonin ihan tuosta vaan. :) Ehkä sekin vielä joskus!
VastaaPoistaJanssonin kirjat kyllä pitivät fiiliksen positiivisena läpi maratonin :)
PoistaHieno idea maratonin aiheeksi! :) Muutama muukin maratoonari lukee ainakin Muumeja, tai ainakin näin panin merkille, kun pikaisesti kiersin blogeissa.
VastaaPoistaOlen iloinen, että hyppäsin muumien maailmaan useamman kirjan verran: muumititietämykseni nousi kohisten ja vielä jäi monia kiinnostavia kirjoja odottamaan lukemista.
PoistaIhana ajatus lukea juuri Tovea! Tsemppiä maratonille. Minäkin olen mukana, mutta en vielä tiedä mitä luen :D
VastaaPoistaKiitos! Täytyykin tulla kurkkimaan, miten sinun luku-urakkasi etenee :)
PoistaIhmettelin hetken, mistä silkkiapinasta oikein puhut, mutta sitten muistinkin, että uuteen suomennokseen on vaihdettu silkkiapina kissaksi. Luin kissallisen version. :) Olet keksinyt loistavan aiheen teemamaratonille ja muumien lukemista on mukava seurata, vaikka minulle tuleekin kova hinku lukea itsekin muumeja. Onneksi maratonille on varattu muumisarjakuvia ja maratonin jälkeen aion lukea juhannuksen kunniaksi Vaarallisen juhannuksen. :)
VastaaPoistaTsemppiä!
Kiitos! Hauskaa, että sinäkin luet maratonilla muumeja ;)
PoistaEn ollut aiemmin tiennyt, että muumikirjoista on eri versioita. Myös sarjakuvakirjassa Nipsu onkin Hosuli.
Mahtava teema :)! Onnea maratoniin!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaIhanaa, Tove-maraton, tätä täytyy kokeilla joskus itsekin :)
VastaaPoistaVoin ilolla suositella: Janssonin tuotannosta kun löytyy niin erilaisia teoksia, ettei pääse kyllästymään! Nyt maratonini oli mökkimatkan takia pirstaleinen ja olin aika väsynyt, joten keskityin muumeihin.
PoistaIhana teema maratonillasi :) Tsemppiä loppurutistukseen!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHyvä teema ja hyvän nipun luit myös...yhteen kirjailijaan keskittyviä maratoneja voisi kai harkita muitakin :)
VastaaPoistaTämä oli niin toimiva juttu, että mietin jo, kenen tuotantoa seuraavalla kerralla maratoonaisin :)
PoistaHieno maraton sinulla! Kävin jo silloin maratonin alussa kurkkaamassa ja ihailin ideaasi. Nyt luen Janssonin Kesäkirjaa ja olen ihastuksissani. Muumeissa olen menossa kuvakirjojen jälkeen 3. muumikirjassa, eli Taikurin hattu odottaa kirjapinossa...
VastaaPoistaKiitos! Tove ei petä :) Tykästyin niin, että toiveissa on lukea Janssonilta kesän aikana Kesäkirja ja jokin toinen aikuisten romaani.
Poista