Kesäkuussa luetut

Kesäkuu oli huikea lukukuukausi. Lukeminen maistui: lukuinto kääntyi välillä jopa lukuhimon puolelle, kiitos kahden lukumaratonin.

Maratonilla luin muun muassa riipputuolissa.

Sain kirjoitettua postauksen monesta aiemmin luetusta kirjasta, mutta toisaalta kolme kesäkuussa luettua kirjaa jää odottamaan tekstiään heinäkuun puolelle. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät aina suju samaan tahtiin. Kesäkuussa esittelin blogissani seuraavat kirjat:


Blogatut

José Saramago: Kertomus sokeudesta (1995). 372 s.

Gabriel García Márquez: Muistojeni ilottomat huorat (2004). 100 s.

Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte (2000). 202 s.

Tuula Karjalainen: Tove Jansson: tee työtä ja rakasta (2013). 303 s.

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2012). 809 s.

Jorge Ibargüengoitia: Kuolleet tytöt (1977). 204 s.

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva (1945). 54 s.

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). 156 s.

Tove Jansson: Taikurin hattu (1949). 148 s.

Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! (1947–48). 80 s.

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari (1996). 103 s.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (1968). 127 s.

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (1954). 140 s.

Kathrin Schmidt: Et sinä kuole (2009). 346 s.

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (1999). 252 s.

Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina (1991). 219 s.


Kirjoitin kesäkuussa 16 kirjasta, joissa on yhteensä 3615 sivua. Kirjamäärä on minulle ennätyksellinen, mutta sivuja kertyi vuosi sitten heinäkuussa tätäkin enemmän. Kuukauden kirja- ja sivumääriä paisuttavat kaksi lukumaratonia: ensimmäisellä luin Dickerin tiiliskiven Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja toisella keskityin Tove Janssonin tuotantoon.

Tove Jansson -maratonilla luin osan näistä.

Kesäkuun lukusaldo joudutti kirjallista maailmanmatkaani kahdeksalla valtiolla, ja myös Kirjoja jalkapallomaista -haaste eteni mukavasti. Neljä luettua kirjaa sopi Keltaiseen kesään.

En lukenut yhtäkään huonoa kirjaa, mutta kuukauden kirjoista neljä nousi ylitse muiden. Pidin erityisesti Saramagosta (Kertomus sokeudesta), Karjalaisesta (Tove Jansson: tee työtä ja rakasta), Dickeristä (Totuus Harry Quebertin tapauksesta) ja Ibargüengoitiasta (Kuolleet tytöt).

Tässä kuussa sain hyvän muistutuksen siitä, että kuivakalta vaikuttava kirja voikin olla huipputeos. Kansikuva ei varsinaisesti houkuttele esimerkiksi Saramagon tai Ibargüengoitian kimppuun, mutta sisältö olikin molemmissa vertaansa vailla.

Kesken jättäminen on edelleen minulle vaikeaa enkä millään meinannut luovuttaa Fuentesin kanssa. Kirjailjan vaihtaminen kuitenkin poiki jotakin mahtavaa: luin Ibargüengoitian Kuolleet tytöt, joka oli raikas ja hulvaton tuttavuus.

Kesäkuu on nyt käsitelty, joten seuraavaksi voi suunnata ajatukset heinäkuuhun. Heinäkuu on minulla lomakuukausi, joka tulee vietettyä pääasiassa mökkeillen saaristossa ja Järvi-Suomessa. Lomalle lähtiessäni lainasin töistä pari kassillista kirjoja, joten luettavaa riittää! 

Suunnitelmissa on lukea jokunen dekkari, Janssonin aikuisten tuotantoa, ehkä vielä muumikirjoja, Keltaista kirjastoa (myös omasta hyllystä), jalkapallo-haasteeseen sopivia kirjoja ja mahdollisesti Tikli. Pinosta löytyy myös Astrid Lindgreniä ja muutama äänikirja. Valitsen luettavan fiiliksen mukaan; kenties luen paljon, ehkä vähemmän. Ilman paineita joka tapauksessa. Bloggaajien seuraava yhteismaratonkin olisi 16.7. Katson lähemmin, osallistunko vai jäänkö kannustusjoukkoihin.

Lukuisaa kesää!