Pablo Neruda: Andien mainingit

Suomennosvalikoima. Sisältää:

Runoja vuosilta 1921–1937

Canto General 1950

Runoja vuosilta 1954–1969

Suomentaja: Pentti Saaritsa (1972).

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 170.

Oma arvio: 3½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ?

Heti kärkeen tunnustan: runot eivät ole minun juttuni, ja harvemmin tulee runokirjaan tartuttua. Chileläistä kirjailijaa valitessani en voinut kuitenkaan ohittaa Pablo Nerudaa (1904–1973), joka on chileläinen nobelisti ja maan arvostetuin kirjailija. Toki olisin voinut valita luettavakseni myös jotakin Isabel Allendelta tai Roberto Bolañolta, mutta Nerudan lukeminen oli oiva tilaisuus haastaa itseni. Runoja, siis...

Andien mainingit jakautuu kolmeen osioon: ensin on koottuja runoja runoilijan varhaisilta vuosilta, toisena teos Canto General ja lopussa on vielä joukko myöhäisemmän tuotannon runoja. Tällaista kokoelmaa ei ole ilmestynyt alkukielellä, vaan se on koottu suomennettavaksi eri kokoelmista.

Kirjan ensimmäinen kolmannes eli Nerudan varhaisemmat runot saivat aikaan melkoisen aivosolmun. Runojen kuvasto on runsasta, ja ne ovat tunnetta tulvillaan. Rakkaus raastaa ja intohimo pakahduttaa. Luonto on myös vahvasti läsnä. Monissa runoissa on niin paljon kaikkea, että putosin kelkasta usein. Vertaukset jäivät paikoin hämäriksi.

Hieman kauhuissani jatkoin kirjassa eteenpäin. Canto General onneksi tarjoaa enemmän tarttumapintaa kokemattomalle runojen lukijalle. Luonto on monissa runoissa pääosassa, sitä ei käytetä vain rakkauden vertauskuviin, vaan sitä tarkastellaan itsenään. Politiikka ja historia ovat myös keskeisiä aiheita. Omat runonsa saavat niin portugalilainen löytöretkeilijä Magalhaes kuin perulainen inkajohtaja Tupac Amarukin.

Neruda ottaa runoillaan kantaa kolonialismiin, riistoon ja sortoon. Yhdysvaltojen ylivalta saa myös osansa, kuten esimerkiksi runossa The United Fruit Co.:

Kun pasuuna oli soinut
kaikki oli valmista maan päällä
ja Jahve jakoi maailman. Osansa saivat
Coca Cola Inc., Kaivosyhtiö Anaconda,
Ford Motos ja sen sellaiset:
The United Fruit Inc.
varasi itselleen mehevimmän,
minun maani keskirannikon,
Amerikan suloisimmat uumat.
Se risti alueensa uudelleen
Yhtyneiksi Banaanivalloiksi,
– – –

Andien maininkien viimeinen kolmannes erottuu edeltävistä: loppua kohden Nerudan ilmaisu on selkeästi niukempaa, muodoltaan riisuttua. Näihin vuosien 1954–1969 runoihin verrattuna teoksen kaksi ensimmäistä osaa ovat runsaudensarvia. Nyt yksikin sana saa suuren painon. Esimerkiksi runo Chilen kivet on pitkä ja kapea kuin Chile kartalla.

Runoissa liikutaan Perun, Chilen ja Andien maisemissa. Mukana on jälleen politiikka: Leninille on omistettu oodi, ja Pohjois-Amerikkaa arvostellaan useassa runossa. Oodin saavat myös monet arkiset asiat kuten piano, kissa, koira ja särkyneet esineet.

Läpi teoksen mielenkiintoiseksi nousee se, kenelle runoilija sanansa osoittaa, ketä puhutellaan. Vihreä vaikuttaa olevan Nerudan väri: se saa monia merkityksiä.

Andien mainingit koetteli, mutta tarjosi myös oivaltamisen paikkoja. Kekseliästä kielipeliä oli ilo lukea, vaikka välillä ymmärrys ei ihan riittänytkään. Uskallan jopa sanoa, että Nerudan lukeminen hieman liennytti runoangstiani.

Andien mainingeista löytyy Blogistaniasta muutamia kirjoituksia. Suketus piti Nerudan yhteiskuntakriittisyydestä, poliittisuudesta ja inhimillisyydestä, kun taas Noora ei Nerudalle syttynyt, vaan jätti kokoelman kesken.

Nerudan runokokoelma vei minut Lukemalla maailman ympäri -haasteessani Chileen. Omasta hyllystä löytyvä Nerudan omaelämäkerrallinen Tunnustan eläneeni alkoi kiinnostaa hurjasti, ehkäpä ujutan sen osaksi Keltaista kesääni!

Musta neula Andien vuoriston tienoilla.