Suomennosvalikoima. Sisältää:
Runoja vuosilta 1921–1937
Canto General 1950
Runoja vuosilta 1954–1969
Suomentaja: Pentti Saaritsa (1972).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 170.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: ? |
Andien mainingit jakautuu kolmeen osioon: ensin on koottuja runoja runoilijan varhaisilta vuosilta, toisena teos Canto General ja lopussa on vielä joukko myöhäisemmän tuotannon runoja. Tällaista kokoelmaa ei ole ilmestynyt alkukielellä, vaan se on koottu suomennettavaksi eri kokoelmista.
Kirjan ensimmäinen kolmannes eli Nerudan varhaisemmat runot saivat aikaan melkoisen aivosolmun. Runojen kuvasto on runsasta, ja ne ovat tunnetta tulvillaan. Rakkaus raastaa ja intohimo pakahduttaa. Luonto on myös vahvasti läsnä. Monissa runoissa on niin paljon kaikkea, että putosin kelkasta usein. Vertaukset jäivät paikoin hämäriksi.
Hieman kauhuissani jatkoin kirjassa eteenpäin. Canto General onneksi tarjoaa enemmän tarttumapintaa kokemattomalle runojen lukijalle. Luonto on monissa runoissa pääosassa, sitä ei käytetä vain rakkauden vertauskuviin, vaan sitä tarkastellaan itsenään. Politiikka ja historia ovat myös keskeisiä aiheita. Omat runonsa saavat niin portugalilainen löytöretkeilijä Magalhaes kuin perulainen inkajohtaja Tupac Amarukin.
Neruda ottaa runoillaan kantaa kolonialismiin, riistoon ja sortoon. Yhdysvaltojen ylivalta saa myös osansa, kuten esimerkiksi runossa The United Fruit Co.:
Kun pasuuna oli soinut
kaikki oli valmista maan päällä
ja Jahve jakoi maailman. Osansa saivat
Coca Cola Inc., Kaivosyhtiö Anaconda,
Ford Motos ja sen sellaiset:
The United Fruit Inc.
varasi itselleen mehevimmän,
minun maani keskirannikon,
Amerikan suloisimmat uumat.
Se risti alueensa uudelleen
Yhtyneiksi Banaanivalloiksi,
– – –
Runoissa liikutaan Perun, Chilen ja Andien maisemissa. Mukana on jälleen politiikka: Leninille on omistettu oodi, ja Pohjois-Amerikkaa arvostellaan useassa runossa. Oodin saavat myös monet arkiset asiat kuten piano, kissa, koira ja särkyneet esineet.
Läpi teoksen mielenkiintoiseksi nousee se, kenelle runoilija sanansa osoittaa, ketä puhutellaan. Vihreä vaikuttaa olevan Nerudan väri: se saa monia merkityksiä.
Andien mainingit koetteli, mutta tarjosi myös oivaltamisen paikkoja. Kekseliästä kielipeliä oli ilo lukea, vaikka välillä ymmärrys ei ihan riittänytkään. Uskallan jopa sanoa, että Nerudan lukeminen hieman liennytti runoangstiani.
Andien mainingeista löytyy Blogistaniasta muutamia kirjoituksia. Suketus piti Nerudan yhteiskuntakriittisyydestä, poliittisuudesta ja inhimillisyydestä, kun taas Noora ei Nerudalle syttynyt, vaan jätti kokoelman kesken.
Nerudan runokokoelma vei minut Lukemalla maailman ympäri -haasteessani Chileen. Omasta hyllystä löytyvä Nerudan omaelämäkerrallinen Tunnustan eläneeni alkoi kiinnostaa hurjasti, ehkäpä ujutan sen osaksi Keltaista kesääni!
Musta neula Andien vuoriston tienoilla. |
Itse aloitin juuri Nerudan omaelämäkerran, kiintoisaa!
VastaaPoistaMainiota - mielenkiinnolla odotan, mitä mieltä olet siitä :)
PoistaMinäkin luen aika vähän runoja, mutta Nerudasta pidän. Luin aiemmin tänä vuonna hänen omaelämäkertansa. Se on hieno kirja, suosittelen.
VastaaPoistaKiva kuulla, että suosittelet! Tulen kurkkimaan arviosi, jahka saan kirjan luettua.
Poista