Joulukuussa olen lukenut kuin höyrypää! Blogissa se ei vielä ole näkynyt, sillä olen vältellyt tietokonetta joululomalla. Tammikuussa on sitten kirjoittamisurakan vuoro.
Joulupukki toi paljon toivottuja kovia paketteja, joista paljastuneita kirjoja olen tässä lomalla lueskellut. Lisäksi olin varannut joululomakirjoiksi monia kauan lukupinossa keikkuneita teoksia. Vapaapäivät ovat kuluneet lukien, ulkoillen, kyläillen ja kestiten – mikä sen parempaa :)
Seuraavat kirjat ehtivät tässä kuussa blogiin asti:
Eunsun Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä (2012) 196 s.
Witi Ihimaera: Valasratsastaja (1987) 159 s.
Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli (2006) 323 s.
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (2009) 199 s.
Manuel Rivas: Timpurinkynä (1998) 207 s.
Aila Meriluoto: Mekko meni taululle (2001) 5 t 43 min
Sivuja näissä kirjoissa oli yhteensä 1084, ja äänikirja kesti 5 tuntia 43 minuuttia.
Joulukuussa maailmanmatkani eteni Pohjois-Korean kautta Uuteen-Seelantiin ja edelleen Zimbabween. Vaikka olen vasta alkutaipaleella Lukemalla maailman ympäri -haasteessani, niin uskallan jo nyt suitsuttaa kirjallisen maailmanmatkan avartavuutta. Esimerkiksi nämä kolme joulukuussa luettua kirjaa (Eunsun Kim, Witi Ihimaera ja Petina Gappah) ovat hyvä esimerkki siitä, miten kirjallisuuden parissa voi oppia. Kaunokirjallisia elämyksiä ne kaikki eivät olleet, mutta sain niistä jokaisesta silti jotakin.
Joulukuun kirjoissa on kaksi Keltaisen kirjaston kirjaa, jotka molemmat yllättivät minut positiivisesti. Vähäinen sivumäärä harvoin tarkoittaa helppoa luettavaa, mikä tuli jälleen todistettua. Rivasin Timpurinkynä todella haastoi minut, mutta osoittautui lopulta helmeksi. Muñoz Molinan romaani Kuun tuuli oli puolestaan runsaudensarvi, jota lukemalla tein aikamatkan 1960-luvun Espanjaan. Kirjan jälkimaku oli niin kutkuttava, että luen Muñoz Molinaa vielä jatkossakin.
Tässä kuussa aloitin vihdoin pitkään suunnitellun tutustumisen Aila Meriluotoon. Mekko meni taululle oli onnistunut äänikirjakokemus, eikä vähiten lukijan eli Seela Sellan ansiosta.
Tämä on vuoden viimeinen kuukausikooste, mutta vielä on luvassa yksi teksti ennen vuodenvaihdetta: myöhemmin tänään ilmestyy juttu, jossa summaan nyt vuoden kestänyttä maailmanmatkaani ja kirjavuotta muutenkin. Mutta niille, jotka eivät enää tänään koneen ääreen eksy: hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti