Vuosikatsaus 2014

Vuoden viimeistä päivää ja postausta viedään – on pienen yhteenvedon paikka! 

Millainen olikaan Kirjakimaran vuosi 2014? 

Vuonna 2014 kirjoitin blogissani yhteensä 73 kirjasta. Mukaan on laskettu painetut kirjat ja äänikirjat. Sivuja tuli vuodessa luettua 20 323 ja äänikirjoja kuunneltua 2853 minuuttia eli reilut 47 tuntia.

Sivujen lukumäärässä mitattuna olen kolmen blogivuoteni aikana lukenut aina vain enemmän: Ensimmäisenä blogivuotenani 2012 kirjoitin Kirjakimarassa 40 kirjasta, joissa oli yhteensä 10 461 sivua. Vuonna 2013 luin 87 kirjaa, joista kertyi sivuja 20 021.

Kahtena viimeisenä vuotena sivumäärä on siis pysynyt suht samana, mutta luettuja kirjoja on vähemmän. Tämä selittyy luontevasti tiiliskivillä, joita kirjavuoteen 2014 on mahtunut useita. Vieläkään sata kirjaa vuodessa ei mennyt rikki: tavoite siirtyy tulevalle vuodelle!

Merkittävin juttu Kirjakimarassa on tänä vuonna ollut Lukemalla maailman ympäri -projektini. Aloitin kirjallisen maailmanmatkani tammikuussa 2014. Aluksi kuvittelin, että voisin lukea maailman maat kahdessa vuodessa, sillä sata kirjaa per vuosi ei ole mahdoton tehtävä. Melko pian luovuin tästä kuvitelmasta, sillä tuleehan sitä muitakin kirjoja luettua. Enkä edes halua keskittyä orjallisesti tähän yhteen juttuun vaan lukea kuitenkin fiiliksen mukaan. Tänä vuonna kävin lukemalla 38 maassa. Vielä on 157 jäljellä :)


Muitakin haasteita kirjavuoteen 2014 mahtui. Osallistuin enemmän tai vähemmän aktiivisesti seuraaviin haasteisiin: Rikoksen jäljillä, Ihminen sodassa, Keltainen kesä ja Kirjoja jalkapallomaista. Myös Venäjää valloittamaan -haaste päättyi tämän vuoden puolella. Lisätietoa näistä haasteista löytyy alaotsikon Vanhat haasteet alta.

Kirjakimara on ollut Facebookissa kesästä 2013, ja tänä vuonna perustin blogille myös Twitter-tilin (@Kirjakimara). Tviittailu on ollut alkukankeuden jälkeen hauskaa puuhaa! Lyhyt ilmaisu on taitolaji :) Myös esimerkiksi kirjailijoiden juttuja on mielenkiintoista seurata. Olen törmännyt moneen kirja-alan uutiseen ensimmäistä kertaa juuri Twitterissä; se on todella ripeä media. Facebook tuntuu jo kankealta siihen verrattuna.

Seuraavaksi muutamia nostoja vuoden luetuista kirjoista:

Vuoden ilopilleri ja paras äänikirja:

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Tämä äänikirja viihdytti ja nauratti työmatkoilla. Välillä kepeä viihde on paikallaan.

Koulupsykologi Iiris Lempivaaran metodeihin erosta toipumiseen kuuluvat suklaa, vaatteet ja miehet. Hupi rakentuu nykyisestä elämänmenosta tehtyjen terävien huomioiden varaan. 

Pulkkisen tekstin on lukenut Leena Pöysti, jonka hymyilevä ääni kruunasi äänikirjan. 

* * *

Vuoden löytö:

Jo Nesbø

Uteliaisuus voitti ja luin ensimmäisen Nesbøni syksyllä. Lepakkomies koukutti aivan kuten hyvät dekkarit tekevät, mutta se oli paljon muutakin kuin perinteinen jännäri.

Harry Hole -sarjan seuraava osa polttelee jo luettavien pinossa. Ensin kuitenkin kuuntelen loppuun Isänsä poika -uutuuden äänikirjana. 

On hyvä olla olemassa luottokirjailija, jos ja kun aina välillä tekee mieli sukeltaa murhamysteeriin.

* * *

Vuoden itkettäjä: 

Jonas Gardell

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian kaksi viimeisintä osaa (Sairaus ja Kuolema) ilmestyivät suomeksi tänä vuonna. Olin nähnyt kirjaan perustuvat minisarjan televisiosta ennen kirjojen lukemista, mutta se ei häirinnyt lukukokemuksia. Kyynelet virtasivat niin sarjaa katsoessa kuin lukiessakin.

Benjaminin ja Rasmuksen tarina huokuu rakkautta ja lämpöä, ja loppua kohden suru kuristaa kurkkua yhä tiukemmin. 

Gardell kirjoittaa läpi trilogian kaunistelematta ja kuvaa lahjomattomasti arkista kamppailua taudin oireita vastaan. Lopulta koittaa se hetki, kun sairastuneen aika on tullut. Monille loppuvaihe on kitumista ja kuihtumista.

Ennakkoluulot ja pelot uutta ja tuntematonta kohtaan jylläävät. Epäoikeudenmukaisuuden herättämä kiukku kulki minulla mukana läpi kirjasarjan.  Miten ihminen osaakaan olla toiselle julma.

Gardell tuo tekstiin paljon faktaa, mikä sopi minunlaiselleni tiedonjanoiselle lukijalle.

Kirjoissa toistuu myös vuoden kaunein sitaatti:

Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua.

* * *

Vuoden symppis: 

Katukatti Bob

James Bowenin omaelämäkerrallinen kirja Katukatti Bob: kissa joka muutti elämäni on sympaattinen kertomus ihmisen ja eläimen suhteesta.

James on toipuva huumeidenkäyttäjä ja Bob hylätty, huonokuntoinen katukissa. Yhdessä mies ja kissa pääsevät jaloilleen. Parivaljakosta tulee erottamattomat.

Bob ei ole mikä tahansa kolli, vaan valloittava ja itsetietoinen persoona. Se osaa hurmata tutut ja tuntemattomat, mikä helpottaa Jamesia työssään lehtien myyjänä.

* * *

Vuoden paras klassikko: Emily Brontë: Humiseva harju

Vuosikausia kirjahyllyssä pölyttynyt klassikko pääsi vihdoin lukuun alkukesästä.

Ennakkoluuloni osoittautuivat täysin tuulesta temmatuiksi: ehkä olin ajatuksissani sekoittanut tämän johonkin toiseen kirjaan?

Humiseva harju ei nimittäin ole sokerikuorrutettu rakkaustarina, vaan kaikkea muuta. Ihmissuhteet ovat pelejä ja vallitseva tunne on katkeruus.

* * *

Vuoden kirjailmiö: tiiliskivet

Kohdalleni osui lukuisia uutuus-paksukaisia: Donna Tarttin Tikli, Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja Finlandia-voittaja Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät (bloggaus tulossa).

Vanhemmista kirjoista luin järkälemäiset teokset Blondi (Joyce Carol Oates) ja Ommelten välinen aika (María Dueñas).


Minun makuuni näistä olivat eniten Dicker ja Oates, mutta kaikki olivat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Valtosen sain loppuun eilen enkä ole vielä blogannut siitä, joten ajatukset kirjasta eivät ole aivan selkiytyneet.

Dueñasia lukuun ottamatta luin tiiliskivet lomalla. Paksu kirja onkin oivaa lomalukemista: kun uppoutuu täysin pitkän tarinan vietäväksi, niin arjen murheet taatusti unohtuvat.


Näihin muisteluihin on hyvä päättää tämä kirjavuosi. Samalla kiitän kaikkia Kirjakimaran lukijoita ja kommentoijia – jokainen teistä on tärkeä!

Uudenvuodenlupauksia en tee, koska niitä ei tule kuitenkaan pidettyä :) Heitän vain ilmoille toiveen: olisipa ensi vuosi yhtä kirjava kuin tämä päättyvä!

Hyvää uutta vuotta 2015!