Alkuteos: The Road.
Suomentaja: Kaijamari Sivill (2008).
Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 245.
Oma arvio 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: ? |
Kirjassa seurataan isän ja pojan vaellusta tuhkan ja romun keskellä. He kulkevat tiellä, koska sitä pitkin on helpompi työntää ostoskärryjä, jossa on heidän koko omaisuutensa. Välillä sekin pitää hylätä ja sännätä piiloon, jos joku ilmestyy näköpiiriin. Suuntana on etelä, koska heillä ei juuri ole varusteita taistella pakkasta ja lunta vastaan.
Perustarpeiden tyydyttäminen on elämän keskeisin sisältö. Kun on vatsa täynnä ruokaa, yllä puhtaat vaatteet, jokin lämmönlähde pitämässä kylmän loitolla ja toinen ihminen vieressä, niin silloin uskaltaa ja voi nukkua yönsä hyvin. Näin onnellisesti voi käydä vain, jos sattuu löytämään hylätyn asumuksen, jota ei vielä ole ryövätty tyhjäksi.
Pelon ja hävityksen keskellä isällä ja pojalla on jäljellä ripaus toivoa ja keskinäinen suhteensa. Tuo pieni toivonkipinä on ainoa isää ja poikaa liikkeessä pitävä voima. Isä toivoo, että poika saisi vielä joskus jotakin parempaa. Poika puolestaan luottaa isän sanaan, sillä se on kaikki, mitä hänellä on.
Hänellä oli taskussa kourallinen kankaanpalaan kietaistuja kuivia rusinoita ja puoliltapäivin he istuivat tienpenkan kuivuneessa ruohossa ja söivät ne. Poika katsoi häntä. Siinä oli kaikki mitä meillä on, eikö niin?McCarthyn vähäeleinen kerronta ja sen luoma ainutkertainen tunnelma jäivät mieleeni elämään vielä päiviksi lukemisen jälkeen. Aion jatkaa kirjailijan muun tuotannon parissa vielä joskus, mutta pidän pientä taukoa. Näin väkevää ei voi lukea liikaa, sillä helposti käy niin, että mikään muu kirja ei hetkeen maistu miltään.
Niin
Kuollaanko me nyt?
Ei.
Mitä me nyt tehdään?
Juodaan vähän vettä. Sitten jatketaan tietä eteenpäin.
Okei.
Kirjasta tehty elokuva esitettiin televisiossa tässä jokunen viikko sitten, mutta jätin sen suosiolla väliin. Kirjan tunnelma oli niin ahdistava ja lohduton, että en halunnut kokea sitä visuaalisesti. Ja toisaalta halusin pitää kiinni mielikuvitukseni maisemasta, joka kirjaa lukiessa syntyi.
Tie on tehnyt vaikutuksen myös muihin kirjabloggaajiin – vilkaise vaikkapa Morren, marjiksen tai Jorin teksti kirjasta.
Minä pidin tästä kirjasta todella paljon, ja yllätyksekseni pidin myös elokuvasta. Se vastasi kirjaa ja kirjan tunnelmaa tosi hyvin. Tai sitä, miten minä sen koin. Mutta toki elokuva on ahdistava, ei sitä voi välttää, kun kirjakin on.
VastaaPoistaJo pelkän elokuvan mainoskuvan perusteella saatoin hyvin kuvitella, että elokuvassa on onnistuttu tavoittamaan kirjan tunnelma. Ehkä vielä jonakin päivänä rohkenen sen katsomaan, kunhan kirjan lukemisesta on kulunut vähän aikaa.
PoistaOlen kerran lainannut tämän kirjastosta, mutta kiireiden vuoksi jouduin sen palauttamaan lukemattomana. Elokuvan olen kyllä nähnyt, ja pidin siitä. Ahdistava tunnelma, mutta todella hyvä.
VastaaPoistaMinäkin kuljettelen kirjoja edestakaisin kodin ja kirjaston välillä. Kaikkeen ei vain aika riitä, vaikka niin sitä aina kirjastossa kirjoja hamstratessaan kuvittelee... :)
PoistaTämä on kyllä vaikuttava kirja! Aivan kamala, mutta loistavan hyvä.
VastaaPoistaJuuri niin - kamala ja hyvä!
PoistaTämä oli kyllä vaikuttava kirja! Hienoa, miten kaiken toivottomuuden keskellä on kuitenkin se toivonpilkahdus. Elokuvastakin pidin, myös siitä se isän ja pojan välinen rakkaus ja huolenpito tulee näkyviin niin, että voittaa kaiken ahdistavuuden ja toivottomuuden.
VastaaPoistaMuita McCarthyn kirjoja en olekaan lukenut, pitäisi! Hyvä kun muistutit tällä tekstillä :)
Tie oli niin mieleenpainuva kirja, että kirjailijan muu tuotanto kiinnostaa kovin.
PoistaSuosittelen "Matka toiseen maailmaan". "Menetetty maa" on kamala ja "Verta kohti" - jota en ole lukenut - vielä pahempi. Kauheita, mutta hyviä. "Kaikki kauniit hevoset" on teos, jolla kirjailija aikoinaan pääsi pinnalle.
VastaaPoistaKiitos suosituksesta, Mikko! Ehkä kokeilen sitä - siitä en olekaan kuullut mitään etukäteen. Tuo "Kaikki kauniit hevoset" minulla oli jo kirjastosta lainassa, mutta en kyennyt kahteen McCarthyyn lyhyessä ajassa.
Poista