Sivut

tiistai 6. tammikuuta 2015

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014)

Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 334.
Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: sain lahjaksi.

Kansi: Martti Ruokonen

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys oli yksi viime vuoden kuumimmista kirjatapauksista. Kohu alkoi Antti Majanderin ylistävästä kritiikistä Helsingin Sanomissa, teki kuusamolaissyntyisestä äidinkielen opettajasta julkkiksen ja johti lopulta siihen, että kirja oli ehdolla sekä Hesarin esikoispalkinnon että Finlandia-palkinnon saajaksi. Palkinnot menivät toisaalle, mutta mediamylläkän seurauksena moni löysi jouluna kääreistä tämän puhutun esikoisen. Niin minäkin.

Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen kertomisen helppous. Teksti etenee kuin itsestään, eikä mikään tunnu pakotetulta. Kirja ei todellakaan ole kepeä, siitä pitävät ahdistavat ja raskaat aiheet huolen, mutta Kinnunen käsittelee aiheitaan niin, että lukijalle jää tilaa hengittää.

Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen, paikkaan, jossa neljä tietä risteävät.  Myös kerronnallisesti ollaan neljäntienristeyksessä, sillä kirjassa on neljä kertojaa. Elämää selkosilla seurataan sadan vuoden ajan, 1800-luvun lopulta vuoteen 1996. Jokainen kertoja valottaa suvun vaiheita omasta näkökulmastaan.

Maria toimii kätilönä 1800-luvun lopulla ja on muutenkin aikaan nähden harvinaisen itsenäinen nainen. Hän saa lapsen, Lahjan, mutta ei huoli miestä riesakseen. Lahja saa myöskin aikanaan aviottoman lapsen, mutta toisin kuin äitinsä, hän haluaa ison perheen. Lahja nai Onnin, joka kohtelee Lahjan lasta kuin omaansa, ja he saavat yhteisiä lapsia. 

Kolmas kertoja on Kaarina, Lahjan ja Onnin miniä. Hän on moderni nainen, joka juo punaviiniä ja haluaa keittiöönsä jääkaapin. Viimeisenä ääneen pääsee Onni, tarinan avain. Jokin kaihertaa tätä tunnollista sotamiestä ja rakastavaa aviomiestä. 

Salailun ja puhumattomuuden kulttuuri vaikuttaa kirjan kaikkiin henkilöihin. Jokainen kertoja on kuitenkin vahvatahtoinen oman tiensä kulkija. Roolit määrittävät heistä jokaista, ja jokaiseen rooliin liittyvät toimintaohjeet: kätilöä ja sotamiestä velvoittaa vala, lottaa säännöt ja vaimoa avioliittolupaus. Kukaan ei voi loputtomasti paeta omaa luontoaan edes roolinsa varjoon, vaikka kuinka yrittäisi.

Aikajänne on pitkä ja kertojia monta, mutta rakenne toimii. Arvostan sitä, että lukijaa ei pidetä tyhmänä. Kaikkea ei tarvitse selittää juurta jaksain, vaan tarinaan voi jättää aukkoja lukijan täytettäväksi ja vihjeitä pääteltäväksi. 

Kinnunen onnistuu luomaan henkilöistä niin kokonaisia, että heidän ratkaisujaan ja tekojaan ymmärtää, vaikkei aina hyväksy. He alkavat tuntua tutuilta, piti heistä tai ei. Henkilökaarti herättää monenlaisia tunteita: vihaa, ärtymystä, sympatiaa, toiveikkuutta. Marian vaiheita kätilönä olisin seurannut mieluusti pidempäänkin. Onnin elämäntarina oli minulle nelikon koskettavin. 

En pelkää rujoakaan tekstiä, mutta oli kaivattua vaihtelua lukea raskaista ja rumista aiheista ilman että eritteet tirskuivat naamalle. Toki tässä niitäkin on, mutta maltillisesti.

Neljäntienristeys on rehellinen romaani. Siinä on samaa perisuomalaisuutta kuin vaikkapa Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa. Moniäänisyys ja fragmentaarisuus tuovat kerrontaan kuitenkin toivottuja tasoja, joilla lukija pääsee hyppimään ja oivaltamaan.

Neljäntienristeyksen kaltaiset teokset saavat minut rakastamaan kotimaista kirjallisuutta, vaikka viime vuodet lukemiseni onkin painottunut käännöskirjallisuuteen. Olen myyty.

// edit 6.1.: Kinnunen on kotoisin Kuusamosta ja asuu nykyisin Turussa

8 kommenttia:

  1. Sijoittuuko kirja lakeuksille? En ole lukenut mutta luulin että jonnekkin pohjoiseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tältä etelän tytöltä olivat menneet lakeudet ja selkoset sekaisin: nyt virhe on korjattu.

      Poista
  2. Minäkin olen myyty, hieno kirja. Kirja sijoittuu Kuusamoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksesta! Tämä kirja on saanut hämmentävän positiivisen vastaanoton. Muistan tähän mennessä törmänneeni yhteen kriittiseen mielipiteeseen.

      Poista
  3. Pidin myös tästä kirjasta kovasti. Olen samaa mieltä henkilöhahmojen kokonaisuudesta (tai syvyydestä). Ruumiillisuutta ja groteskeja kuvia on käytetty Neljäntienristeyksessä tehokeinoina, vieläpä onnistuneesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että sinäkin pidit! Tämä kirja sai pohtimaan, miksi ihmeessä en lue enemmän kotimaista kirjallisuutta. Opiskellessa taisin saada siitä ähkyn, jota vieläkin sulattelen. Mutta pikkuhiljaa voisin taas antaa kotimaiselle enemmän mahdollisuuksia.

      Poista
  4. Tämä oli kyllä ihan loistava kirja! Jos olisin lukenut viime vuoden puolella, olisin sanonut että ehdottomasti yksi parhaista. Mutta luin tänä vuonna, ja jo nyt epäilen että yksi parhaista tänä vuonna lukemistani tulee olemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärkikastiin menee minullakin ehdottomasti! Oikeasti luin tämän viime vuoden puolella, mutta bloggasin vasta nyt. Toinen kotimainen huippukirja tuli myös luettua loppuvuodesta, ja sekin on vielä bloggaamatta. Jospa tulevalla viikolla ehtisin...

      Poista