Helmikuun luetut

Helmikuussa kirjoitin blogiin kuudesta kirjasta. Yllä olevassa kuvakollaasissa on kannet vain viidestä, koska jostain syystä Antti Arnkilin Lauantaiesseiden kuva alkoi ryppyillä Picasassa. Kirjan olen palauttanut jo viikkoja sitten kirjastoon eli en voi ottaa uuttakaan kuvaa tähän hätään.

Helmikuussa olen ahkeroinut Goodreadsin parissa. Blogin sivupalkissa voi seurata huimapäistä yritystäni lukea tänä vuonna 100 kirjaa. Tavoite on suureellinen, sillä viime vuonna luin 73 kirjaa ja sitä edellisenä 87. Mutta pitäähän sitä olla haastetta! Kirjan vuosi on alkanut niin innokkaissa lukutunnelmissa (taas on sen seitsemän kirjaa kesken), että mahdoton tuo sata ei ole.

Olen naputellut Goodreadsiin kaikki lukemani kirjat ja olen myös ehtinyt klikkailla aikamoisen joukon kirjoja kiinnostavien listalle. Täytyy myöntää, että tuo on melkoisen koukuttava sivusto.

Tässä linkit kaikkiin helmikuussa blogattuihin kirjoihin:

Blogatut

Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi (2010) 363 s.

Jo Nesbø: Isänsä poika (2014) 16 t 30 min.

Antti Arnkil: Lauantaiesseet (2014) 175 s.

Robert McLiam Wilson: Eureka Streeet, Belfast (1996) 560 s.

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti (1999) 221 s.

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (2005) 8 t 16 min.


Sivuja tuli luettua 1319 ja äänikirjoja kuunneltua 24 tuntia 46 minuuttia. Äänikirja-ajassa tämä näyttäisi olevan ennätyksellinen kuukausi: oikeasti kyllä kuuntelin Nesbøn Isänsä pojan jo tammikuun puolella, mutta siitä kirjoittaminen vain jäi helmikuulle.

Helmikuun yllättäjä oli Jhumpa Lahiri novellikokoelmallaan Tämä siunattu koti. Lahirin runsaan kuvaileva kirjoitustyyli oli mieleeni, ja tykästyin myös novellien lukemiseen. Sitkeä yrittäminen ja kokeilu tuottavat tulosta – kyllä minustakin vielä novelli-ihminen saadaan! Arnkilin Lauantaiesseet puolestaan muistutti minua siitä, kuinka paljon pidän esseiden lukemisesta.

Kaiken kaikkiaan helmikuun kirjoista jäi positiivinen fiilis. Mietin jo jossakin vaiheessa kuuta, että milloin tulee kunnon mahalasku, kun luen taas vain toinen toistaan parempia kirjoja. Hittiputki katkesi lopulta Olssonin kohdalla, kun kauan lukulistoillani odotellut Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ei ollutkaan minun kirjani.

Helmikuussa maailmanmatkani ei edennyt lainkaan, mutta maaliskuussa pysähdyksissä oleva matkani jatkuu taas. Odotan maaliskuuta kovasti, koska se tuo vihdoin kevään. Ulkona on ollut jo tovin ihanan keväistä, mutta ensimmäisen kevätkuukauden alku kalenterissa on minulle tietynlainen merkkipaalu. Nautitaan keväästä ja kirjoista!