Alkuteos: Let me sing you gentle songs.
Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi (2009).
Lukija: Seela Sella.
Kustantaja: Gummerus.
Kesto: 8 t 16 min.
Oma arvio: 2½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja surusta. Siihen mahtuu koko elämän kirjo iloineen ja suruineen.
Kolmikymppinen kirjailija Veronika muuttaa maalle kirjoittaakseen kirjaansa. Naapuritalossa asuu omissa oloissaan viihtyvä vanhus, Astrid, jota kutsutaan myös kylän noidaksi. Pikkuhiljaa naiset tutustuvat, ystävystyvät ja kertovat elämäntarinansa toisilleen. Usein he tapaavat aterian äärellä, joten ruoat tuoksuvat ja viini virtaa läpi kirjan.
Seela Sellan sametinpehmeä ääni soljuu miellyttävästi ja luo tarinalle turvallisen tunnelman. Vaikka naiset muistelevat ja kohtaavat vaikeitakin asioita, niin jotenkin niitä on helppo kuunnella, kun eteenpäin johdattelee lämmin ääni. Jos kirjalla olisi ollut kehno lukija, olisin luultavasti jättänyt sen kesken.
Viihdyin äänikirjan parissa, mutta silti se ei ollut ihan minun makuuni. Vähän liian pureskeltua ja makeaa. Elämänohjeet ja -viisaudet kuulostivat naiiveilta. Naisilla on vaiheikas historia, mutta kirjan juoni ei pääse yllättämään. Mietin jo, että ehkä olen lukenut kirjasta liikaa vuosien varrella, sillä koko ajan tuntui, että tiedän, mitä tulee tapahtumaan. Olen iloinen, että vihdoin kokeilin Olssonia, joka on roikkunut lukulistoillani vuosia, mutta kokeiluni saavat jäädä tähän yhteen kirjaan.
Kolmikymppinen kirjailija Veronika muuttaa maalle kirjoittaakseen kirjaansa. Naapuritalossa asuu omissa oloissaan viihtyvä vanhus, Astrid, jota kutsutaan myös kylän noidaksi. Pikkuhiljaa naiset tutustuvat, ystävystyvät ja kertovat elämäntarinansa toisilleen. Usein he tapaavat aterian äärellä, joten ruoat tuoksuvat ja viini virtaa läpi kirjan.
Seela Sellan sametinpehmeä ääni soljuu miellyttävästi ja luo tarinalle turvallisen tunnelman. Vaikka naiset muistelevat ja kohtaavat vaikeitakin asioita, niin jotenkin niitä on helppo kuunnella, kun eteenpäin johdattelee lämmin ääni. Jos kirjalla olisi ollut kehno lukija, olisin luultavasti jättänyt sen kesken.
Viihdyin äänikirjan parissa, mutta silti se ei ollut ihan minun makuuni. Vähän liian pureskeltua ja makeaa. Elämänohjeet ja -viisaudet kuulostivat naiiveilta. Naisilla on vaiheikas historia, mutta kirjan juoni ei pääse yllättämään. Mietin jo, että ehkä olen lukenut kirjasta liikaa vuosien varrella, sillä koko ajan tuntui, että tiedän, mitä tulee tapahtumaan. Olen iloinen, että vihdoin kokeilin Olssonia, joka on roikkunut lukulistoillani vuosia, mutta kokeiluni saavat jäädä tähän yhteen kirjaan.
Olipas kiva lukea arvio äänikirjasta! Tyhmä kysymys, mutta oliko tää vain cd-levyllä? Mietin, että saiko sitä otettua mukaan, ladattua puhelimeen tms? Itse en oo omistanut kannettavaa cd-soitinta moniin vuosiin ja kuitenkin otollisinta aikaa kuunnella olis vaikkapa bussissa :---)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Lainaan kuuntelemani äänikirjat kirjastosta ja kuuntelen ne yleensä auton stereoista. Ne ovat siis pino cd-levyjä: tämä äänikirja koostui 7 levystä.
PoistaMeillä töissä (Kirkkonummen kirjastossa) ainakin on lainattavissa myös mp3-muotoisia äänikirjoja - niitä voinee siirtää omaan laitteeseen? Meillä on myös kirjastokortilla pääsy Naxos Spoken Word Libraryyn, jossa on lähinnä englanninkielisiä klassikkoja äänikirjoina. Kannattaa tiedustella omasta kirjastosta, mitä siellä on saatavilla! Ja tietysti esim. Elisa Kirjasta voi ostaa äänikirjoja.
Olsson on ollut minunkin lukulistoilla. Luin kaksi kirjaa ja aion kirjoittaa ne. Toinen oli juuri tämä sama ja toinen Sonaatti Miriamille.Lukihan ne, mutta eivät ne antaneet mitään. Uutuuteen tuskin tartun.
VastaaPoistaSen verran voin liennyttää mielipidettäni, että jos joskus kaipaan kevyenmakeaa luettavaa, niin voisin palata Olssonin pariin. Makuhan voi muuttua vuosien varrella.
Poista