Mohamedou Ould Slahi: Guantánamon päiväkirja (2015)

Toimittanut: Larry Siems.
Alkuteos: Guantánamo Diary.

Suomentaja: Kirsi Luoma (2015).

Kustantaja: Like.

Sivumäärä: 459.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Tommi Tukiainen.

Mohamedou Ould Slahi on mauritanialainen mies, jota on pidetty vangittuna epäiltynä terrorismista ilman syytettä yli kymmenen vuotta. Hän lähti vapaaehtoisesti kuulusteltavaksi kotoaan Mauritaniassa vuonna 2001 eikä ole sen jälkeen ollut vapaana päivääkään. Mauritanian kuulusteluista Yhdysvaltojen viranomaiset kuljettivat hänet ensin vankilaan Jordaniaan ja sieltä Afganistaniin, kunnes vuodesta 2003 hän on virunut Kuubassa sijaitsevalla Guantánamo Bayn vankileirillä.

Slahi vangittiin, kun tornit olivat sortuneet Yhdysvalloissa ja terrorismin vastaisessa sodassa nostettiin kierroksia. Yhdysvallat epäili, että Slahi oli toiminut al-Qaidan hyväksi ja värvännyt uusia jäseniä terrostijärjestöön. Perusteet olivat hatarat, eikä syytteitä missään vaiheessa ole nostettu.

Slahi on kyllä taistellut al-Qaidan riveissä 1990-luvun alussa Afganistanin sodassa – mutta silloin vielä Yhdysvallatkin oli järjestön kanssa samalla puolella. Yhdysvallat ei usko, että Slahi olisi irtaantunut järjestöstä, joka nykyisellään tunnetaan Yhdysvaltoja vastaan tekemistään terrori-iskuista.

Kiistämätöntä on myös se, että Slahi tuntee tai on jossakin vaiheessa tuntenut sittemmin terroristeiksi ryhtyneitä henkilöitä. Muun muassa hänen lankonsa oli Osama Bin Ladenin neuvonantaja. Mutta mikä tekee ihmisestä terroristin?

Sensuuri peittää jopa kokonaisia sivuja.

Slahi kirjoitti päiväkirjamerkintänsä sellissä vuonna 2005. Teksti kävi läpi Yhdysvaltain viranomaisten sensuurin, josta kirjan sivuille merkiksi ovat jääneet tuhannet mustat palkit. Pahimmillaan sensuurin kynsiin on joutunut sivukaupalla tekstiä. Usein ihmisten nimiä, paikannimiä ja persoonapronomineja on peitetty; sensuuri on yrittänyt häivyttää esimerkiksi sen, tarkoittaako Slahi mies- vai naispuolista kuulustelijaa. Kirjan toimittanut Siems tekee usein alaviitteissä tarkennuksia ja päätelmiä sensuroiduista kohdista. Enpä ole aiemmin tällaista kirjaa lukenut.

"Mutta en ole tehnyt mitään rikoksia, ja vaikka teidän lakinne olisivat kuinka ankaria, en ole tehnyt mitään."
"Entäs jos esitän sinulle todisteet?"
"Et sinä esitä. Mutta jos sen teet, suostun yhteistyöhön."
[sensuroitu] näytti minulle pahimmat tyypit, joita [sensuroitu] oli. Heitä oli viisitoista, ja minä olin numero yksi. Kakkosena oli [sensuroitu].
"Et ole tosissasi."
"Olenpas. Etkö ymmärrä tilanteesi vakavuutta?"
"Mietitäänpä vähän. Te sieppasitte minut omasta kodistani, omasta kotimaastani, ja lähetitte Jordaniaan kidutettavaksi. Sitten veitte minut Jordaniasta Bagramiin, ja aina vain olen pahempi kuin ne ihmiset, jotka te olette ottaneet kiinni ase kädessään?"
"Niin olet. Sinä olet hyvin terävä! Minusta sinä täytät kaikki huipputerroristin kriteerit. Jos listaan terroristien yleisiä tunnusmerkkejä, hyvin moni täsmää sinuun."
Vaikka kuinka pelotti, yritin aina tukahduttaa pelkoni. "No millainen se sinun [sensuroitu] listasi sitten on?"
"Olet arabi, olet nuori, olet lähtenyt jihadiin, puhut vieraita kieliä, olet ollut monessa maassa, sinulla on teknisen alan tutkinto."
"Ja sekö on rikos?" minä kysyn.
"Mieti nyt niitä kaappaajia, he olivat ihan samanlaisia."

Sensuuripalkkeja vilisee läpi kirjan.
Myös alaviitteitä on runsaasti.

Slahi kuvailee, miten vangeista pyritään puristamaan tietoja keinoja kaihtamatta. Slahia pahoinpidellään, nöyryytetään seksuaalisesti ja pidetään nälässä ja janossa. Välillä hän myös itse kieltäytyy syömästä ja juomasta, jotta hänen ei tarvitsisi antaa kuulustelijoilleen valtaa kieltää häneltä vessassa käynti. Häntä kuulustellaan ajoittain jopa neljässä vuorossa vuorokauden ympäri, seisotetaan kylmähuoneessa ja pidetään väkisin hereillä. Myös hänen perhettään uhkaillaan.

Vuosikausien vankilaelämä ja kidutus saavat Slahin tunnustamaan sepitettyjä juttuja. Keksittyjen tunnustusten myötä Slahi pääsee parempiin oloihin vankilassa, mutta on käynyt selväksi, ettei syytettä tulla nostamaan. Tuomari on jo määrännyt Slahin vapautettavaksi, mutta Yhdysvaltain hallinnon vastustettua vapautusta asia ei etene. Slahi ei pääse irti kahleistaan, ja vankeus Guantánamossa vain jatkuu.

Slahin vankiloissa kokemat kauhut ja sadistinen kohtelu vetävät vakavaksi. Huomasin ajattelevani, miten kauheaa on, jos tämä olisi totta, jos näin todella jotakuta kohdeltaisiin. Unohdin välillä lukevani päiväkirjaa. Kirjassa kuvatut tapahtumat ovat niin sairaita, että niitä ei voi uskoa todeksi. Sen lisäksi, etten halunnut uskoa lukemaani, epäilin välillä myös juttujen todenperäisyyttä. Uskottavuutta lisää se, että kirjan toimittanut Siems on tehnyt paljon taustatyötä ja Slahin päiväkirjamerkintöjä tukevat lukuisat alaviitteet, joissa viitataan virallisin dokumentteihin. Vaikka pieni epäilys  hiipi mieleeni, niin totesin, että minun tavallisena lukijana on turha ja hyödytön miettiä, mikä kirjassa on totta ja mikä ei. Ainahan muistelmateoksia voi epäillä. Luin kirjan pikemminkin yhden ihmisen kokemuksena ja näkökulmana tapahtuneisiin.

Päiväkirja pistää miettimään ihmisjahtia ja sitä, mitkä ovat siedettävät tappiot yhteiseen hyvään pyrittäessä. Mikään mieltäylentävä lukukokemus Guantánamon päiväkirja ei todellakaan ole. Aihe on piinaava, epäoikeudenmukaisuus ahdistaa. Päiväkirja on paikoin todella yksityiskohtainen ja Slahi myös toistaa itseään paljon, joten pientä turhautumistakin ehdin yli 400-sivuisen kirjan parissa tuntea. Silti olen tyytyväinen, että luin kirjan ja sain muistutuksen siitä, mitä maailmaan mahtuu.

Kirja julkaistiin useissa maissa tammikuussa 2015, jolloin alkoi kampanja Slahin vapauttamiseksi.

Slahi on kotoisin Mauritaniasta,
joka sijaitsee läntisessä Afrikassa.