Alkuteos: Beloe na chernom.
Suomentaja: Teemu Kaskinen (2006).
Kustantaja: Sammakko.
Sivumäärä: 201.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: ostin uutena.
 |
| Kansi: Anna Yurienen Gallego |
Ruben Gallegon Valkoista mustalla on tutkielma ihmisen julmuudesta. Se kyseenalaistaa inhimillisyyden, vaikka onkin lopulta selviytymistarina. Sitä lukiessa minulle tuli paha olo, enkä pystynyt lukemaan kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Oli pakko ottaa happea välillä.
Valkoista mustalla on Ruben Gallegon omaelämäkerrallinen teos, jolle myönnettiin Venäjän Booker-palkinto vuonna 2003 ja joka on käännetty kymmenille kielille. Gallego syntyi Moskovassa espanjalaiselle äidille ja venezuelalaiselle isälle. Gallego kärsi syntymässä aivohalvauksen, ja hän joutui eroon perheestään vuoden vanhana.
Gallegolle kerrottiin lapsena, että hänen äitinsä hylkäsi hänet, kun taas äidille väitettiin lapsen kuolleen. Pojan isoisä oli Espanjan kommunistisen puoleen pääsihteeri, joka hoiti Rubenin lastenkotiin pois näkyviltä. Vasta Rubenin aikuistuttua äiti ja poika saivat tietää toisistaan.
Gallego eli lapsuutensa neuvostoliittolaisissa lastenkodeissa, ja kirjan päähenkilö on kokemuksineen hyvin kirjailijan kaltainen. Kirjan Gallego on kirjoittanut toisen käden etusormella tietokoneen avustuksella.
Lastenkotien lapsilla on kaikenlaisia vammoja ja ongelmia, mutta huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka eivät pysty kävelemään. Ruben on yksi heistä. Rubenilla on vakavia epämuodostumia; hänen jalkansa eivät toimi eivätkä kädetkään kunnolla. Hän on aina muiden avun varassa. Jalkoja yritetään parantaa toimiviksi kiduttavilla kipsaushoidoilla, mutta turhaan.
Kirja koostuu lyhyehköistä tarinoista, jotka on nimetty ytimekkäästi kuten "Tappelu", "Ruoka" tai "Keppi". Ne ovat kurkistuksia lastenkotilasten todellisuuteen ja arkeen. Gallego ei vyörytä kauheuksia, vaan kertoo asiat kuten hän ne lapsena näki. Esipuheessa kirjailija painottaa kertovansa hyvyydestä, ilosta, voitosta ja rakkaudesta. Toisenlainen näkökulma olisi tehnyt kirjasta musertavan.
Pojan sisukkuus ja hyvä tuuri pitävät hänet hengissä lastenkodista toiseen. Ruben pärjää hyvin koulussa, hänellä on vilkas äly. Hän myös lukee paljon, tai siis niin paljon kuin noissa oloissa on mahdollista eli kaikki käsiinsä saamat kirjat. Muistelmissa vilahtavat ainakin Kolme muskettisoturia ja Solaris.
Ruben odottaa pelonsekaisin tuntein tulevaisuutta. Monet odottavat tulevaa ilolla, koska lastenkodin jälkeen koittaa vapaus. Rubenin kaltaisilla tilanne on aivan toinen: vaikeasti vammaiset viedään lastenkodista oppivelvollisuuden päätyttyä vanhainkotiin, joka on vielä karumpi paikka. Siellä kuollaan nälkään.
Rubenin lapsuus oli minulle synkkää ja lohdutonta luettavaa. Olin valinnut kirjan lukupiirimme kuukauden kirjaksi, ja onnekseni lukupiiriläiset eivät kokeneet kirjaa yhtä raskaasti kuin minä. He onnistuivat näkemään absurdeissa tilanteissa komiikkaa ja nauttimaan Rubenin elämänilosta. Minä taas luin kirjaa pala kurkussa alusta loppuun. Joskus kirjat menevät ihon alle, ja tämän kanssa minulle kävi niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti