Minä ja Taalintehtaan kirjasto |
Kirjabloggajien tempauksen taustalla ovat hallituksen kaavailemat muutokset kirjastolakiin: kunnat saisivat uudistusten myötä päättää jatkossa itse kirjastopalveluiden järjestämisestä. Nykyisellään laki velvoittaa kunnat järjestämään maksuttomat ja tasavertaiset kirjastopalvelut, ja työntekijöiden pätevyysvaatimuksista säädetään asetuksella.
Mahdolliset uudistukset herättävät huolta kirjastojen tulevaisuudesta: miten käy maksuttomuuden, pienten sivukirjastojen tai henkilökunnan pätevyyden? Jo pienikin maksu on kynnyskysymys osalle asiakkaista, eli kirjastopalveluiden maksuttomuuden poistuminen asettaisi asiakkaat epätasa-arvoiseen asemaan. Tasa-arvoa horjuttaa myös lähikirjastojen ja pienten kuntien kirjastojen lakkauttaminen, silää pääsy tiedon äärelle ei saa olla asuinpaikasta kiinni. Asiantuntevaa ja koulutettua henkilökuntaa ei voi korvata automaateilla, sivareilla tai vapaaehtoisilla, vaikka kaikki edellä mainitut ovat tärkeä lisä pätevän henkilökunnan rinnalla.
Monesti kirjastoja koskevat keskustelut kääntyvät rahaan. Etenkin he, jotka eivät käytä kirjastopalveluja, kokevat kirjaston usein turhana rahareikänä. Kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa: esimerkiksi lukupiirit ja muut tapahtumat tarjoavat asiakkaille tilaisuuden luoda sosiaalisia kontakteja, kun taas tietokoneopastukset auttavat senioreja pysymään kiinni ajassa. Asiakastietokoneet mahdollistavat digitaalisten palvelujen käytön heille, joilla ei ole omaa konetta. Tällä kaikella on syrjäytymistä ehkäiseviä vaikutuksia, minkä voi nähdä pitkäaikaisena säästönä. Rahakeskustelussa on myös hyvä muistaa, että kirjaston osuus kunnan budjetista on tyypillisesti noin yhden (!) prosentin luokkaa.
Valtaosan eli noin kolme neljäsosaa Kirjakimarassa esiteltävistä kirjoista lainaan kirjastosta. Olen siis kirjastojen suurkuluttaja. Pääasiassa lainaan kirjoja työpaikaltani Kirkkonummen kirjastosta, mutta hyödynnän myös kotipaikkakuntani Espoon loistavia kirjastoja. Kirkkonummen etuna ovat lyhyet varausjonot uutuuskirjoihin, kun taas Helmetin asiakkaana voi varata mitä tahansa mistä tahansa pääkaupungin lukuisista kirjastoista. Maksutta.
Kuvassa näkyvä Taalintehtaan kirjasto on kirjastoni kesäisin. Mökin pursuavat kirjahyllyt ja kotoa raahatut kirjakassit pitävät aika hyvin huolen siitä, ettei luettava pääse saaresta loppumaan, mutta välillä tulee tarve vierailla tässä idyllisessä punaisessa kyläkirjastossa. Taalintehtaan kirjasto oli pelastukseni esimerkiksi pari kesää sitten, kun podin Murakami-maniaa kesälomalla. Olen myös tehnyt löytöjä kirjaston poistokirjamyynneissä ja käynyt siellä kuuntelemassa kirjailijavieraita Baltic Jazz -festareiden yhteydessä.
Jos kirjastoja ei olisi tai niiden käyttö olisi maksullista, se vaikuttaisi valtavasti myös omaan lukuharrastukseeni. Laskeskelin, että tämän vuoden puolella olen lukenut noin 50 kirjaa, joista yli kolmekymmentä olen lainannut kirjastosta. Kirjat maksavat uutena jopa noin 30 euroa kappale, joten kaupassa lainaamani kirjapino olisi maksanut yli tuhat euroa! Sellaisia summia minulla ei ole kirjoihin sijoittaa, joten ilman kirjastoja en pystyisi lukemaan ainakaan uutuuskirjallisuutta nykyiseen tahtiini.
Kirjastoilla on paljon tekemistä imago- ja markkinointimielessä, sillä kirjastoissa tehtävä työ on monille mysteeri. Kirjastonhoitajana törmään usein ennakkoluuloihin, joiden mukaan vain piippailen viivakoodeja päivät pitkät. Siksi onkin tärkeää tuoda esille, että se, mikä näkyy asiakkaille tiskillä, on vain yksi osa kirjastolaisten arkea. Asiakaspalvelu on toki homman ydin, sillä asiakkaita vartenhan kirjasto on olemassa. Tiedonhakujen, varausten tekemisen, lainaamisen ja palauttamisen lisäksi kirjastotyöhön sisältyy esimerkiksi: kirjojen ja muun aineiston valintaa ja hankintaa, kirjavinkkausta, kouluyhteistyötä, tiedonhaun opetusta, satutunteja, tietokoneasioissa opastamista, hyllyttämistä, kokoelman arviointia ja hoitoa, runopajoja, lukupiirejä, kotipalvelua ja tietenkin ajan hermoilla pysymistä ja kouluttautumista.
Ahkerana kirjastonkäyttäjänä, kirjabloggaajana ja kirjastonhoitajana haluan olla mukana antamassa kirjastoille näkyvyyttä ja ottaa kantaa kirjastojen säilyttämisen puolesta. Voit seurata somessa kirjabloggaajien tempausta tunnuksin #kirjastojenpuolesta ja #kirjabloggaajat sekä halutessasi käydä allekirjoittamassa adressin asian puolesta täällä. Pidetään kirjastot näkyvillä!
Tosi hyvä postaus! Kirjastoja pitäisi markkinoida enemmän ja kertoa, mitä kulisseissa tapahtuu. Kiitos, että olet mukana! :)
VastaaPoistaKiitos :) Tähän kampanjaan osallistuin ilolla, vaikka kesällä olen pitänyt muuten vähän taukoa boggaamisesta.
PoistaTämä tempaus on todella hieno ja tärkeä. Kirjastojen merkitystä ei voi tarpeeksi alleviivata, ja tekstissäsi on paljon tärkeitä pointteja.
VastaaPoistaKirjabloggaajissa on joukkovoimaa! Oli hienoa, että tempaus sai näkyvyyttä somessa ja kirjastojen sivuilla. Taisi muutama (verkko)lehtikin kampanjasta uutisoida.
PoistaKirjastojen merkitystä lukutaidon kehittymiselle ja sen ylläpitämiselle ei mielestäni myöskään voida väheksyä. Jos kaikilla ei olisi mahdollista lainata kirjoja ilmaiseksi ja siten ylläpitää lukutaitoaan ja sivistystään, tämä kansakunta ja valtio (sekä sen veroäyreistä "täyttyvä" rahakirstu) siitä kärsisi. Lukutaidoton kansa ei kovin hyvin pärjäisi maailmanmarkkinoilla... Eli ehkä ne kirjastot sitten kuitenkin tuottavat rahaakin - ainakin noin niin kuin välillisesti.
VastaaPoistaJuuri näin! On niin harmillista, että tämä välillinen vaikutus usein unohtuu, ja keskusteluissa kirjasto nähdään menoeränä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kirjastot saavat pienillä kustannuksilla suurta aikaan.
PoistaOnpa kaunis tuo Taalintehtaan kirjasto! Pakkohan niissä kirjastoissa on piipahdella, vaikka lukemista löytyisikin jo omasta takaa koska koskaan ei voi tietää mikä helmi sieltä eteen tupsahtaa. :)
VastaaPoistaMyös minulla suurin osa lukemistani kirjoista on kirjastosta, joten sen olemassaolo ja maksuttomuus (vaikken niitä varausmaksujakaan, jotka poistuivat, pitänyt mahdottomana) ovat lukuharrastukselle elinehto.
Niinpä - minullakin oma kirjahylly pursuilee luettavaa, mutta valtaosan lukemisistani lainaan kirjastosta. Varausmaksuja en minäkään pitänyt kohtuuttomina, mutta ymmärrän, että joillekin kirjaston käyttäjille ne sitä olivat.
Poista