Leena Lehtolainen: Surunpotku (2015)

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 432.

Oma arvio: 3½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta

Kansi: ?

Kirjaston pikalainahyllystä tarttui mukaani Leena Lehtolaisen uusin, vaikka en ole Maria Kallio -dekkarisarjaa paria osaa enempää aiemmin lukenutkaan. Sarjan alkuosat ovat tuttuja ajalta ennen blogia, ehkä jostakin reilun kymmenen vuoden takaa. Tauko ja väliin jääneet osat eivät lukemista häirinneet — Surunpotku toimii hyvin myös erillisenä romaanina.

Maria Kalliolla ja hänen tiimillään alkaa tiivistahtinen työrupeama, kun Tapiolan kirkosta löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Pulman puoliso on kansanedustaja, joten juttu kiinnostaa ymmärrettävästi myös lehdistöä. Epäiltyjä riittää, eikä juttu ratkea ilman vaaratilanteita. Jännitys pysyy yllä loppuun asti.

Lehtolainen kuvaa paitsi poliisityötä, myös Marian siviilielämää. Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen on haastavaa, mutta kuviossa auttaa puoliso Antti. Pariskunnan lapset ovat kasvaneet siitä, kun viimeksi luin Marian ja hänen perheensä vaiheista. Tutuiksi tulevat myös Marian kollegat ongelmineen.

Surunpotku on tiiviisti kiinni ajassa. Säästöt ja yt-buumi näkyvät: Maria Kallion ja kollegoiden yksikköä ollaan ajamassa alas, eikä jatkosta ole varmuutta.

Pidän Lehtolaisen tavasta kuvata poliisityötä arkisen realistisesti. Tai ainakin tällainen illuusion Lehtolainen onnistuu luomaan, sillä enhän tiedä oikeasta poliisiarjesta mitään. Maria tekee pitkiä päiviä eikä ehdi jutun keskellä juuri nähdä perhettään. Ylitöitä kertyy ja rikoksen ratkonnan lomassa syöminenkin jää heikolle. Maria eivätkä kollegat veny ihmetekoihin, vaan rikokset ratkaistaan pitkäjänteisellä työllä.

Surunpotku oli minulle hyvä muistututs siitä, että Lehtolaiseen voi aina turvautua, kun janoaa laadukasta kotimaista rikoskirjallisuutta. Kun tapahtumat sijoittuvat vieläpä minulle tuttuihin kaupunginosiin, lukemiseen tulee yksi mielenkiintoinen lisätaso. Kertoja-Maria viittaa Surunpotkussa monesti ajanjaksoonsa Afganistanissa, joten ainakin Minne tytöt kadonneet pääsee lukulistalleni.