Bea Uusma: Naparetki. Minun rakkaustarinani (2013)

Alkuteos: Expeditionen. Min kärlekshistoria.

Suomentaja: Petri Stenman (2015).

Kustantaja: Like.

Sivumäärä: 290.

Oma arvio: 4½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Bea Uusman August-palkittu tietokirja Naparetki. Minun rakkaustarinani päätyi luettavakseni kollegoiden suosituksesta. Viime talvena useampi työkaveri luki kirjan ruotsiksi ja puhui siitä ylistävään sävyyn. Melkein jo aloin tahkota kirjaa ruotsiksi, kunnes kuulin nyt syksyllä ilmestyvästä suomennoksesta.

Bea Uusma on ruotsalainen kirjailija ja lääkäri, joka kiinnostui naparetkeilystä ja erityisesti yhdestä tietystä naparetkestä sattuman kautta. Tylsissä kotibileissä hän nappasi kirjahyllystä kirjan ja alkoi lukea. Kirja kertoi kolmen ruotsalaismiehen muodostamasta Andrée-retkikunnasta, joka lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa 1897 vetypallolla. Yritys epäonnistui, ja miehet katosivat. Heidän ruumiinsa löydettiin 30 vuotta katoamisen jälkeen Valkosaarelta Huippuvuorilta. Uusma haltioitui tarinasta ja sen mystiikasta: miksi ja miten miehet kuolivat? Mitä oikein tapahtui?

Alkaa pakkomielteinen selvitystyö, johon Uusma uppoutuu täysin. Hän lukee kaiken aiheeseen liittyvän, tapaa naparetkeläisten sukulaisia, opiskelee lääkäriksi. Hän nimittäin sanoo, että uranvaihtoa motivoi se, että lääkärinä hän voi paremmin ymmärtää Valkosaaren tapahtumia. Pohjaton tiedonjano vie Uusman arktiselle Pohjanmerelle useaan kertaan, vaikka hän vihaa palelemista.

Uusman pakkomielle ja sen eteneminen on huumaavaa luettavaa. Uusman into tarttuu, ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Naparetki on suurella intohimolla ja rakkaudella kirjoitettu tietokirja, jota lukee kuin jännäriä.

Kiehtovan aiheen ja Uusman persoonan lisäksi kirjassa on mielenkiintoista myös sen rakenne ja ulkoasu. Jämäkänoloinen teos on helppo- ja nopealukuinen, joten sen parissa ei kauaa vierähdä. Kirjan lukeminen jättää jälkeensä haikean tunnelman ja kaipuun lumen ja jään keskelle, jopa tällaiselle kesäihmiselle.