Bloggaamattomat
Alkusyksystä olen lukenut kolme jollakin tapaa kirjoihin tai kirjallisuuteen liittyvää teosta, joista on ollut hankala kirjoittaa. Nyt on viimeinen hetki merkitä muistiin niistä edes muutama sananen, jotta ne eivät painuisi aivan unholaan.
Siltala 2015, 515 s. Kirjastosta.
Ensin on vuorossa Herman Kochin tuorein teos Naapuri (Geachte Heer M. Suom. Sanna van Leeuwen). Pidän hurjasti Kochin tavasta kirjoittaa ja tarkastella maailmaa: Illallinen ja Lääkäri nostivat hänet yhdeksi lempikirjailijoistani. Niinpä olenkin hieman ihmeissäni siitä, että en ole saanut kirjoitettua Kochin uutukaisesta blogiin mitään.
Naapuri on taattua Kochia: siinä on omalaatuinen kertoja, salattu rikos ja uhkaava jännite. Kaikki kochilaiset elementit siis löytyvät, ja kirja käsittelee vieläpä minulle tärkeää aihepiiriä, kirjallisuutta, mutta silti näppäimistö ei laula.
Ehkä en edes yritä sen enempää selitellä, kun kirjan lukemisestakin on jo pari kuukautta aikaa. Kochin ainutlaatuinen ja jopa omahyväinen kertoja on vain koettava. Lukekaa.
Alkusyksystä olen lukenut kolme jollakin tapaa kirjoihin tai kirjallisuuteen liittyvää teosta, joista on ollut hankala kirjoittaa. Nyt on viimeinen hetki merkitä muistiin niistä edes muutama sananen, jotta ne eivät painuisi aivan unholaan.
|
| Siltala 2015, 515 s. Kirjastosta. |
Ensin on vuorossa Herman Kochin tuorein teos Naapuri (Geachte Heer M. Suom. Sanna van Leeuwen). Pidän hurjasti Kochin tavasta kirjoittaa ja tarkastella maailmaa: Illallinen ja Lääkäri nostivat hänet yhdeksi lempikirjailijoistani. Niinpä olenkin hieman ihmeissäni siitä, että en ole saanut kirjoitettua Kochin uutukaisesta blogiin mitään.
Naapuri on taattua Kochia: siinä on omalaatuinen kertoja, salattu rikos ja uhkaava jännite. Kaikki kochilaiset elementit siis löytyvät, ja kirja käsittelee vieläpä minulle tärkeää aihepiiriä, kirjallisuutta, mutta silti näppäimistö ei laula.
Ehkä en edes yritä sen enempää selitellä, kun kirjan lukemisestakin on jo pari kuukautta aikaa. Kochin ainutlaatuinen ja jopa omahyväinen kertoja on vain koettava. Lukekaa.
Ehkä en edes yritä sen enempää selitellä, kun kirjan lukemisestakin on jo pari kuukautta aikaa. Kochin ainutlaatuinen ja jopa omahyväinen kertoja on vain koettava. Lukekaa.
Toinen kirja, joka on aiheuttanut lähes yhtä pahan kirjoitusjumin kuin Koch, on Kaj Korkea-ahon syksyllä julkaistu Paha kirja (Onda boken. Suom. Laura Beck).
Otava 2015, 317 s. Kirjastosta.
Tarina sijoittuu yliopistomaailmaan. Kirjallisuustieteen opiskelija kiinnostuu kirjasta, josta haluttaisiin vaieta. Runokokoelmaan liittyy tukku salaisuuksia — voiko yksi kirja olla useiden kuolemien takana?
Kirjallisuusaihe yhdistettynä kauhutunnelmaan on omalaatuinen yhdistelmä. Korkea-aho kirjoittaa myös terävästi ajastamme: hän esimerkiksi käsittelee nuorten mielenterveysongelmia ja kuvaa opiskelijaelämän kiemuroita. Paha kirja on siis ladattu täyteen hyviä aineksia.
Korkea-ahon edellinen romaani Tummempaa tuolla puolen kuitenkin asetti riman melko korkealle, eikä Paha kirja ollut minusta yhtä loistokas kuin edeltäjänsä. En sanoisi, että tämä oli pettymys, mutta ei mitenkään erityinen elämyskään.
En voi olla mainitsematta noloa mokaa, joka varjosti lukukokemustani heti alusta alkaen: päähenkilön nimi on kirjoitettu takakannessa väärin.
Kolmas kirjallisuusaiheesta ponnistava kirja on Jean-Paul Didierlaurentin Lukija aamujunassa (Le Liseur du 6h27. Suom. Kira Poutanen). Kirjan kirjoista ja lukemisesta voisi kuvitella uppoavan minuun ongelmitta, mutta näin ei tällä kertaa käynyt.
Toinen kirja, joka on aiheuttanut lähes yhtä pahan kirjoitusjumin kuin Koch, on Kaj Korkea-ahon syksyllä julkaistu Paha kirja (Onda boken. Suom. Laura Beck).
 |
| Otava 2015, 317 s. Kirjastosta. |
Tarina sijoittuu yliopistomaailmaan. Kirjallisuustieteen opiskelija kiinnostuu kirjasta, josta haluttaisiin vaieta. Runokokoelmaan liittyy tukku salaisuuksia — voiko yksi kirja olla useiden kuolemien takana?
Kirjallisuusaihe yhdistettynä kauhutunnelmaan on omalaatuinen yhdistelmä. Korkea-aho kirjoittaa myös terävästi ajastamme: hän esimerkiksi käsittelee nuorten mielenterveysongelmia ja kuvaa opiskelijaelämän kiemuroita. Paha kirja on siis ladattu täyteen hyviä aineksia.
Korkea-ahon edellinen romaani Tummempaa tuolla puolen kuitenkin asetti riman melko korkealle, eikä Paha kirja ollut minusta yhtä loistokas kuin edeltäjänsä. En sanoisi, että tämä oli pettymys, mutta ei mitenkään erityinen elämyskään.
Korkea-ahon edellinen romaani Tummempaa tuolla puolen kuitenkin asetti riman melko korkealle, eikä Paha kirja ollut minusta yhtä loistokas kuin edeltäjänsä. En sanoisi, että tämä oli pettymys, mutta ei mitenkään erityinen elämyskään.
En voi olla mainitsematta noloa mokaa, joka varjosti lukukokemustani heti alusta alkaen: päähenkilön nimi on kirjoitettu takakannessa väärin.
 |
Tammi 2014, 189 s. Kirjastosta.
|
Päähenkilö Guylain käyttää työkseen konetta, joka tuhoaa myymättä jääneitä kirjoja. Makulointikone on helvetinkita, jonka hampaat ja vasarat tuhoavat kaiken. Joka päivä Guylainin onnistuu pihistää muutama paperiarkki nälkäisen koneen hampailta, ja näitä sattumanvaraisia tekstejä hän lukee aamuisin junassa kanssamatkustajille. Eräänä päivänä Guylain löytää junasta otteita tuntemattoman naisen päiväkirjasta, mikä muuttaa Guylainin elämän.
Kirjaa lukiessani muistelin toistuvasti reilu vuosi sitten lukemaani Bohumil Hrabalin Liian meluisa yksinäisyys -romaania. Se kertoi tarinan hyvin samankaltaisesta aiheesta, mutta erilaisin äänenpainoin. Lukija aamujunassa on kuin Hrabalin teos maustettuna Amélie- ja Sinulle on postia -elokuvilla.
Lukija aamujunassa oli minulle lopulta liian hempeä ja hattarainen. Alku vielä menetteli, mutta kun tarinaan ympättiin sielunkumppanin etsintä, niin melkein jätin kirjan kesken. Arvatenkin kirjasta saisi irti syvempiä tasoja, mutta ärsytykseltäni en jaksa niitä kaivella.
Blogatut
Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä (2014) 11 t 40 min
John Williams: Stoner (1965) 306 s.
Tänään alkoi lokakuu, joka tuo tullessaan syksyn kirjallisen kohokohdan eli Helsingin kirjamessut. Luvassa on siis huumaavaa messutunnelmaa, kiehtovia kirjailijakohtaamisia ja luultavasti (liikaa) välttämättömiä kirjaostoksia...
Kirjavaa syksyn jatkoa!
Pahan kirjan nimimoka taisi kuitenkin tulla kustantamon puolelta sinne takakanteen.
VastaaPoistaEnhän tekstissäni muuta väittänytkään. Kirjailijasta osin tai kokonaan johtumattomat seikat saattavat vaikuttaa lukukokemukseen: kansi, taitto, typografia, lievetekstit jne.
Poista