Lokakuun luetut

Lokakuu on tärkeä kuukausi kirjaihmisille. Pimenevää syksyä piristää ensin Nobel-voittajan julkistus ja ennen kaikkea palkinnon ympärillä käytävä keskustelu, ja loppukuusta koittaa vuoden suurin kirjatapahtuma eli Helsingin kirjamessut.

Nobel meni tänä vuonna Svetlana Aleksijevitšille, jonka keskeisimmästä teoksesta Tšernobylista nousee rukous saadaan lähiaikoina uusintapainos, vieläpä Keltaisessa kirjastossa! Kirja menee ehdottomasti hankintalistalle. Aleksijevitšin voiton imussa aloin kiinnostua naisnobelisteista: heitä on vain 14, joten systemaattinen tutustuminen ei edes ole kovin työlästä. Luin jo lokakuussa Selma Lagerlöfiltä yhden kirjan ja aion jatkaa tutustumista pikkuhiljaa.

Tänä vuonna en suunnannut kirjamessuille yhtä innokkaana kuin joinakin menneinä vuosina. Päivä messuilla oli kuitenkin antoisa. Kävin kollegan kanssa kuuntelemassa muutamia haastatteluja: Mirkka Lappalainen jututti Tiina Miettistä tämän uudesta kirjasta Piikojen valtakunta, joka kertoo piikojen asemasta 1700-luvun Suomessa. Kirjakallion lavalla puolestaan kuuntelimme, kun Linda Liukas ja Tuuti Piippo keskustelivat koodauksesta, naisista teknologia-alalla ja muuttuvasta maailmasta. Messutarjouksia tuli yllättäen hamstrattua taas niin, että hartiat olivat kovilla kotimatkalla...

Nyt vuoro lokakuussa luetuille kirjoille. Ensin lyhesti kahdesta bloggaamattomasta kirjasta, sitten linkkilista lokakuussa Kirjakimarassa esiteltyihin kirjoihin:

Bloggaamattomat

Jussi Valtonen: Siipien kantamat (2007) 6 t 36 min

Äänikirjan kustantaja: BTJ.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Siipien kantamat on Jussi Valtosen kolmas romaani. Siinä vastaeronnut lukion äidinkielenopettaja ajautuu kyseenalaiseen suhteeseen oppilaansa kanssa. Valtonen on toteuttanut melko kuluneelta kuulostavan juonen raikkaasti. Moraalikysymykset nousevat vahvoina.

Olen lukenut Valtoselta aiemmin Finlandia-palkitun He eivät tiedä mitä tekevät. Valtonen rakentelee voitokkaasta romaanista tuttuja ajatuksia jo Siipien kantamissa. Raamatusta peräisin oleva sitaatti "he eivät tiedä, mitä he tekevät" toistuu Siipien kantamissa ainakin kahdesti.

* * *

Marja-Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö (1958) 205 s.

Kustantaja: WSOY.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Marja-Liisa Vartion Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö kertoo niin ikään erään epäsovinnaisen romanssin vaiheista ja seurauksista. Nuoren tytön ja vanhemman miehen suhde on siis asetelmana tullut tutuksi viime aikoina!

Pidän Marja-Liisa Vartiota yhtenä lempikirjailijoistani, mutta huomasin vastikään, etten ole blogannut yhdestäkään hänen kirjastaan. Luin Vartiota opiskeluaikoina eli aikana ennen blogia. Nyt kun jokasyksyinen uutuuskirjahuuma on käsillä, aloin kaivata sen rinnalle jotakin tuttua ja vanhempaa. Lopullinen sysäys ottaa Vartion Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö uusintalukuun tuli kuunnellessani yllä mainittua Valtosen romaania. Siinä luetaan kyseistä kirjaa.

Tässä ja muissakin Vartion teoksissa minua kiehtoo ajankuvaus, kieli, jännitteet sekä etäännyttävä ja vähäeleinen kerronta.

Blogatut

Bea Uusma: Naparetki. Minun rakkaustarinani (2013) 290 s.

Pentti Saarikoski: Hämärän tanssit (1983) 37 s.

Antti Holma: Kauheimmat runot (2015) 192 s.

Marie Hermanson: Hämäränmaa (2014) 299 s.

David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimović (2011) 12 t 23 min

Selma Lagerlöf: Nils Holgerssonin ihmeellinen matka (1906) 3 t

Ian McEwan: Sovitus (2001) 541 s.

Hermann Hesse: Maailmankirjallisuuden kirjasto (1952) 94 s.

Kuukauden kirjoissa oli yhteensä 1658 sivua, ja kolmen äänikirjan yhteiskesto oli 21 tuntia 59 minuuttia.

Lokakuun kärkikirja oli ehdottomasti Bea Uusman Naparetki. Kirjassa on ainutlaatuinen tunnelma ja veto, joka pakottaa jatkamaan lukemista. Erinomaiseksi tunnelman luojaksi osoittautui myös Marie Hermansson — uusi tuttavuus, jonka aiemmin suomennettu Laakso meni heti luettavien listalle. Zlatan-elämäkerta puolestaan oli positiivinen yllättäjä, jonka parissa viihdyin työmatkoilla loistavasti.

Tänään alkanut marraskuu onkin sitten "virallisesti" lukukuukausi, nimittäin Karo Hämäläisen organisoima Lukuhaaste 2015 kestää koko marraskuun ajan. Hämäläinen haastaa kaikki lukemaan 30 sivua kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta päivässä, kuun jokaisena päivänä. Ilmoittauduin haasteeseen, joten siirrynkin nyt koneen äärestä kirjan pariin loppuillaksi. Onnea ja tsemppiä haasteeseen ilmoittautuneille!