4 x Szymborska

Svetlana Aleksijevitšille tänä syksynä myönnetty Nobel-palkinto avasi silmäni sille, kuinka miesvoittoinen nobelistien joukko on: vain 14 naista on saanut tuon palkinnon, vaikka se on jaettu jo vuodesta 1901 lähes joka vuosi. Aloin heti suunnitella naisnobelisteihin tutustustumista. Tänä syksynä olen lukenut Selma Lagerlöfiä ja Svetlana Aleksijevitšiä — nyt on vuonna 1996 Nobelin saaneen puolalaisen runoilijan Wislawa Szymborskan vuoro.

Naisnobelisteista intouduttuani lainasin kirjastosta kaikki paikalla olleet Szymborskat eli neljä runokokoelmaa. Olen silmäillyt runoja parin viime kuukauden aikana, ja nyt joululoma tarjosi mahdollisuuden uppoutua Szymborskan lyriikkaan syvemmin.

WSOY 1998, 111 s.

Aloitin runosessioni teoksella Ihmisiä sillalla (suom. Jussi Rosti), joka on ensimmäinen Szymborskalta suomennettu kokoelma. Se sisältää pitkälti samoja runoja kuin teos Sata Szymborskaa (suom. Martti Puukko ja Jarkko Laine), mutta eri kääntäjien versioina. Hämmennyin, kun löysin jo tuttuja runoja myös kolmannesta kokoelmasta nimeltään Hetki (suom. Martti Puukko).

Kolme ensimmäistä lukemaani runokokoelmaa on koostettu useista kokoelmista, niissä on runoja monilta vuosikymmeniltä. Hieman ihmettelen tällaista ratkaisua suomennoksissa.  Yhdessä kokoelmassa kun yleensä on jokin kantava teema tai tyyli, jokin koossa pitävä tekijä. Nyt runoja on poimittu sieltä täältä ja suomennoskokoelmat vaikuttavat  hieman hajanaisilta.

Alkuteoksia tuntematta en tietenkään ole varma, muodostavatko ne jonkinlaisia temaattisia kokonaisuuksia. Nyt luin kolme paikoin hyvinkin päällekkäistä kokoelmaa perä perää, mikä ei lopulta näiden runojen kohdalla haitannut lainkaan: uudelleen lukeminen avaa tekstiä aina jollakin tavalla lisää. Tarkempia vertailuja en lähde tekemään, mutta eri suomentajat olivat tehneet kääntäessään eri ratkaisuja.

Like 2003, 175 s.

Szymborskan runot ovat tiukasti sidoksissa aikaansa eli maailmansotien vuosisataan. 1900-luvusta ei tullutkaan edeltäjiään parempaa, sillä on jo tapahtunut liian paljon sellaista / mitä ei olisi saanut tapahtua, / ja se minkä piti toteutua / jäi toteutumatta.

Hitler, Hiroshima ja Vietnam kuvastavat  ihmiskunnan hirmutekoja. Runot puhuttelevat nykylukijaa, sillä terroriteot ja sodat ovat aina vain ajankohtaisia. Esimerkiksi runossa 'Terroristi, hän katselee' tarkastellaan tapahtumia pahantekijän näkökulmasta. Ote Puukon ja Laineen suomennoksesta:

Pommi räjähtää baarissa kolmetoista kaksikymmentä.
Nyt kello on vasta kolmetoista kuusitoista.
jotkut ehtivät vielä mennä sisälle,
jotkut tulla ulos.

Terroristi on jo mennyt toiselle puoelle katua.
Välimatka suojelee häntä kaikelta pahalta,
on kuin katselisi elokuvaa.

Keltatakkinen nainen menee sisään.
Mies tummat lasit silmillään tulee ulos.
Farkkuhousuiset pojat juttelevat.
Kolmetoista seitsemäntoista ja neljä sekuntia.
Lyhyempi pojista on onnekas, nousee skootterin selkään,
mutta pitempi menee sisälle.

Like 2004, 215 s.

Tuoreessa muistissa ovat syksyiset Pariisin tapahtumat, jotka myös herättivät mitä jos -kysymyksiä. Täpärät pelastumiset ja menehtymiset ovat jokainen suuria tarinoita. Hyvän ja pahan sekä menneen ja nykyisen vastinparit toistuvat kaikkien kokoelmien runoissa.

Sodat, julmuudet ja terrori ovat aiheina painavia ja rumia, mutta saavat rinnalleen kauniita säkeitä rakkaudesta. Elämän sattumanvaraisuus tulee esille niin sodassa kuin rakkaudessakin: että on oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä. Szymborska tuo runoihinsa myös ajatuksiaan kirjoittamisesta, kirjallisuudesta ja runoilijuudesta.

Sattumanvaraisuuden lisäksi elämän hauraudesta kirjoitetut säkeet koskettavat, kuten loppusäe runossa 'Suuri luku': Elämä kestää parin hietikolle jäävän varpaanjäljen ajan.


Viimeisimpänä luin kokoelman Täällä (suom. Martti Puukko), joka aiemmista poiketen on samankaltainen kokoelma myös alkukielellä. Suomennokseen on kyllä otettu kuusi runoa lisää kokelmasta Kaksoispiste.

Savukeidas 2012, 57 s.

Täällä-kokoelmaa lukiessani kiinnitin huomiota erityisesti pohdintoihin ajatuksista, muistista ja maailmankaikkeudesta.  Fokus vaihtelee maan matosista aina avaruuteen asti. Mukana on kuitenkin tuttuun tapaan runoja sodista ja rakkaudesta ja sen päättymisestä. Esimerkiksi runossa 'Ero' jaetaan pariskunnan elämä ja omaisuus kissoineen, koirineen, lapsineen.

Kokoelma nimiruno tiivistää mielestäni hyvin runoissa toistuvat mietinnät olemassaolosta. Tässä ote sen alusta:

En tiedä miten muualla,
mutta täällä maan päällä on paljon kaikkea.
Täällä tehdään tuoleja ja murheita,
Saksia, viuluja, hellyyttä ja transistoreja,
patoja, piloja, kuppeja.
Ehkä jossain muualla kaikkea on enemmän,
mutta jostain tuntemattomasta syystä siellä ei ole maalauksia,
kuvaputkia, piirakoita, liinoja kyynelten kuivaamiseen.


Olen elellyt nyt muutaman päivän Szymborska-kuplassa, sillä uppouduin runoihin täysin. Mikä näissä runoissa sitten vetoaa? Asiaa pohdittuani päädyin siihen, että runot ovat minulle helposti lähestyttäviä ja samalla kielellisesti palkitsevia. Aiheet ovat ymmärrettäviä ja tunnistettavia. Kieli on harkittua ja sopivasti leikkisää.

Voisin hyvin palata näihin koskettaviin ja ajatuksia herättäviin runoihin myöhemmin. Nämä kirjat olivat lainassa kirjastosta, mutta ilolla ottaisin nämä myös omaan hyllyyni. Täytyykin pitää silmät auki antikvariaateissa ja kirppareilla — muualta näitä on ilmeisen vaikea saada ostettua.

Szymborskasta ovat kirjoittaneet Blogistaniassa esimerkiksi Liisa, Karoliina, Leena Lumi, Margit ja Mr Rainfold.