Daniel Defoe: Robinson Crusoe (1719)

Alkuteos:The life and strange surprising adventures of Robinson Crusoe.

Suomentaja: Väinö Hämeen-Anttila (1911).

Lukija: Lars Svedberg.

Kustantaja: WSOY.

Kesto: n. 12 t.

Oma arvio: 2½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ?

Haaksirikkoutuneen Robinson Crusoen tarina on varmasti valtaosalle tuttu, vaikka ei Defoen kirjaa olisikaan lukenut. Vuonna 1719 ilmestynyt seikkailukirjaklassikko on kiehtonut ihmisiä jo lähes kolmensadan vuoden ajan, ja tarina on muun muassa sovitettu elokuvaksi monta kertaa. Minäkin tiesin Crusoen vaiheet pääpiirteissään, kun aloin kuunnella äänikirjaa. Tämä postaus sisältää juonipaljastuksia, koska tarina on niin yleisesti tunnettu.

Tarina sijoittuu 1600-luvulle ja alkaa kuvaamalla vaiheita ennen haaksirikkoa. Crusoe on hyvinvoivan ja varakkaan perheen vesa, joka karkaa nuorena miehenä kotoaan merille. Maailmalla hän kohtaa monia vaarallisia vaiheita ja lopulta kohtalokkaan haaksirikon. Laivan koko muu miehistö menehtyy, ja vain Robinsonin onnistuu pelastautua läheiselle saarelle.

Autiolla saarella selviytymisessa haasteiksi muodostuvat luonnon armoilla elämisen lisäksi tylsyys ja ajan kulumaan saaminen. Määrätietoisuus ja esimerkiksi päiväkirjan kirjoittaminen auttavat miestä pysymään järjissään. Crusoe on toimelias ja sinnikäs: jos hän tarvitsee asumukseensa esimerkiksi pöydän, hän alkaa työstää sitä. Ei haittaa, vaikka puusepäntaidot ovat vajavaiset ja työ edistyy hitaasti, sillä aikaahan hänellä on. Vuosien saatossa hän nikkaroi melkoisen asumuksen itselleen.

Vuodet saarella vierivät, ja välillä tarinassa tehdään suuriakin aikahyppyjä. Crusoe viettää saarella lopulta huimat 28 vuotta. Lähes parikymmentä vuotta hän elelee vailla ihmisseuraa, kunnes eräänä päivänä saaren rantaan ilmestyy ihmisen jalanjälki. Crusoe kohtaa kannibalismia harjoittavia alkuasukkaita ja pelastaa heistä yhden kurjalta kohtalolta: näin hän saa itselleen palvelijan, Perjantain.

Crusoen kolonialistinen asenne ja maailmankatsomus kiinnittävät nykylukijan huomion. Hän ottaa saaren haltuun ja toimii määräysvaltaisesti. Alkuasukkaat ovat itsestäänselvästi palvelijoita, ja heidän kulttuurinsa nähdään alempiarvoisena. Crusoe myös käännyttää alkuasukkaita omaan uskoonsa.

Tarina on sinänsä mielenkiintoinen, mutta äänikirja oli yllättävän raskas kuuntelukokemus. Hidastempoinen tarina oli tähän vain osasyy, sillä eniten minua häiritsi kirjan kieli. Lauserakenteet ja sanasto ovat sellaisia, että niihin kiinnittää pakosti huomiota. Kuuntelemani äänikirja pohjautuu Väinö Hämeen-Anttilan suomennokseen vuodelta 1911, ja teos on saatavilla Juhani Lindholmin suomennoksena vuodelta 2000.

Kirjan kuunneltuani jäin miettimään, onko kirja nykylasten makuun, enkä toisaalta muutenkaan suosittelisi tätä kovin pienille lapsille. Nuorille ja aikuisille sen sijaan tämä klassikko on kiehtovaa luettavaa, mutta kehotan tutustumaan Crusoen tarinaan tuoreemman suomennoksen kautta.

Blogistaniassa kirjasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Sonja, Jokke ja Noora.