Alkuteos: Oranges are not the only fruit.
Suomentaja: Raija Mattila (2007).
Kustantaja: Bazar.
Sivumäärä: 230.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.
 |
| Kansi: Helena Modéer. |
Ei appelsiini ole ainoa hedelmä on Jeanette Wintersonin esikoisteos, joka
julkaistiin vuonna 1985. Ainakin osittain omaelämäkerrallinen romaani kertoo pikkukaupungissa
varttuvasta tytöstä, Jeanettesta, joka on adoptoitu vahvasti uskonnolliseen
perheeseen. Ahdasmielisen kodin ilmapiiri on tuomitseva, ja tytöstä on määrä
tulla lähetyssaarnaaja.
Äiti opettaa Jeanetten lukemaan Raamatun avulla, ja maailma jaetaan hyviin ja pahoihin, ystäviin ja vihollisiin. Äidin opit sisäistänyt tyttö aiheuttaa hämmennystä koulussa, jossa hän on kuin toiselta planeetalta verrattuna muihin lapsiin. Uskonnollisessa yhteisössä kuohahtaa, kun Jeanette rakastuu toiseen naiseen. Yhteisö odottaa katumusta ja häpeää, sillä vain ne voivat viedä 'pahuuden' pois. Mutta mitä jos ei halua katua?
Tarinassa vahvasti läsnä oleva uskonto heijastuu myös kirjan rakenteeseen. Kirjan luvut
noudattelevat Vanhan Testamentin kirjojen nimiä. Raamattua tunteva löytää
yhtymäkohtia varmaan myös lukujen sisällöissä. Kirja nimen appelsiinit taas viittaavat Jeanetten äidin kapeaan maailmankuvaan. Jeanetten ollessa pieni äidillä on päähänpinttymä appelsiinien terveellisyydestä, ja appelsiineja syödäänkin kirjassa ämpärikaupalla. Lopulta äidinkin on taivuttava: on muitakin hedelmiä ja muitakin tapoja hahmottaa maailmaa.
Kirja on kolmekymmentä vuotta vanha, mutta sen tarina on niin ajaton, että se voisi hyvin olla tältä vuosikymmeneltä. Ihmisten fanaattisuus ja mustavalkoinen maailmankuva ajavat heidät julmiin tekoihin, joista on lähimmäisenrakkaus kaukana. Kirja ei kuitenkaan ole katkera tilitys, jota voisi tällaisesta asetelmasta odottaa. Winterson kirjoittaa ilmavasti ja elävästi. Mukana on ymmärrystä ja jopa huumoriakin.
Muokattu 14.12.2015: Tarkensin ajatuksiani kirjan nimestä.
Kirja on kolmekymmentä vuotta vanha, mutta sen tarina on niin ajaton, että se voisi hyvin olla tältä vuosikymmeneltä. Ihmisten fanaattisuus ja mustavalkoinen maailmankuva ajavat heidät julmiin tekoihin, joista on lähimmäisenrakkaus kaukana. Kirja ei kuitenkaan ole katkera tilitys, jota voisi tällaisesta asetelmasta odottaa. Winterson kirjoittaa ilmavasti ja elävästi. Mukana on ymmärrystä ja jopa huumoriakin.
Muokattu 14.12.2015: Tarkensin ajatuksiani kirjan nimestä.
Luin tämän viime vuoden huhtikuussa, ja kirja oli ihan kiva ja mukiinmenevä, mutta se jokin siitä puuttui. Kirjan nimen näin ennemmin viitteenä ihmisten moninaisuuden siedolle - ei ainoastaan esim. heteroseksuaalisuus ole oikea vaihtoehto, vaan voi olla jotakin muutakin. Myös konkreettinen appelsiini oli hauska.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Nyt huomaan, että aina ei pitäisi julkaista tekstiä niin kiireellä. Juuri tuota nimittäin ajattelin kirjan nimestä, mutta näköjään kirjoittaessa juttu jäi puolitiehen.
PoistaMukava kuulla, että tätäkin kirjaa edelleen luetaan. :)
VastaaPoistaKirjastossakin tuntuu liikkuvan vielä ihan mukavasti: erikoinen nimi taitaa houkuttaa monia lainaamaan :)
PoistaMinä haluaisin lukea tämän aiheen puolesta. Meinasin jo lainatakin kirjastosta, mutta kröhöm, lainattuja on sen verran omassa hyllyssä, että jäi odottelemaan parempaa hetkeä. Katsotaan josko tänä vuonna :)
VastaaPoistaMinullakin tämä keikkui luettavien pinossa monta vuotta (!), kunnes löytyi sille oikea hetki ;)
Poista