Paul Auster: Lasikaupunki (1985)

Alkuteos: City of Glass.

Suomentaja: Jukka Jääskeläinen.

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 145.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Markus Heikkerö.

Lasikaupunki on identiteeteillä leikittelevä pienoisromaani, joka aloittaa Austerin kuuluisan New York -trilogian. Lukija saa välillä hieraista silmiään, sillä niin kiemurainen kuvio on kyseessä.

Päähenkilö on kirjailija Daniel Quinn, joka on kirjoittanut jännitysromaaneja William Wilsonin salanimellä. Näissä dekkareissa päähenkilö on nimeltään Max Work. Quinn tempautuu salapoliisien maailmaan myös omassa elämässään. Hän alkaa saada arvoituksellisia puheluja, joissa etsitään salapoliisia nimeltä Paul Auster. Hetken mielijohteesta Quinn tekeytyy Austeriksi ja ryhtyy selvittämään asiakkaansa tapausta. 

Tämän enempää en kirjaa halua tai edes voi kuvailla, sillä niin suttuisiksi ovat käyneet muistikuvani pari kuukautta sitten luetusta kirjasta. Oikeastaan koko lukukokemustani voisin parhaiten luonnehtia adjektiivilla hämärä. Vaikeasti hahmotettava ja tumma saa tällä kertaa olla myös kirjasta ottamani kuva.

Tämä ei ollut parasta lukemaani Austeria, mutta kyllä sen hänen teoksekseen tunnistan. Outoudestaan huolimatta kirjassa on jotakin tuttua Auster-faneille: kirjailija-päähenkilö ja se, miten sattumat vaikuttavat ihmisen elämänkulkuun. Itsepintaisesti aion jatkaa Austerin tuotannon lukemista, vaikka tämä ei tehnyt minuun suuren suurta vaikutusta. Seuraavaksi lukuvuoroon pääsevät kenties omassa hyllyssä vuoroaan odottelevat Sattuman soittoa ja Mielen maisemissa.