Sivut

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sonja Lumme: Kotipihan kasvihuone (2014)

Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 175.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kannen kuva: Arne Nylander.

Vielä pari vuotta sitten minun oli vaikea ymmärtää puutarha- ja kasvihuoneintoilijoita. Pikkuhiljaa mieleni on muuttunut, kun olen mökillä laittanut pihaa ja kokeillut kasvattaa yrittejä, salaattia ja herneitä. Yrttien kasvatus sujuu, muu on ollut nimenomaan kokeilua. Olen puutarhahommissa noviisi, mutta intoa oppia löytyy. Kasvun seuraaminen on aina yhtä ihmeellistä ja palkitsevaa.

Kevään lähestyminen sai haaveilemaan tulevasta kesästä ja kasvukaudesta. Mitä jos veisin kasvatuskokeiluni vähän pidemmälle? Minkälainen homma kasvihuoneen perustaminen oikein on? Olen seikkaillut monenlaisilla nettisivuilla, mutta kaipasin jonkinlaista yhtenäistä esitystä asiasta. Kirjastosta löysin Sonja Lumpeen Kotipihan kasvihuone -kirjan, jonka lukaisin lumoutuneena yhdessä illassa.

Kotipihan kasvihuone on hyvä perusteos kasvihuonetta suunnittelevalle. Siinä esimerkiksi kerrotaan eri rakennusmateriaalien hyviä ja huonoja puolia ja annetaan eväitä pohtia itselle parhaita ratkaisuja. Viljelyn perusteet käydään läpi havainnollisten kuvien kanssa. Lopussa on esitelty muutamia kasvihuonekasvatukseen soveltuvia kasveja, kuten perinteiset tomaatti ja kurkku. Niistä varmasti kannattaa ensikertalaisen aloittaa — kasvatus kuulostaa suhteellisen helpolta ja satoakin saattaisi saada loppukesästä.

Kirja on kaunis, informatiivinen ja inspiroiva. Sen lukeminen vahvisti visiotani siitä, millaisen kasvihuoneen haluaisin mökillemme: seinät lasia, katto kennolevyä, runko alumiinia. Tilaa saisi olla sen verran, että sisään mahtuu kasvien lisäksi ainakin yksi tuoli. Haluan keskittyä hyötykasveihin, mutta muutama kesäkukkakin voisi joukossa olla. Jonkinlainen kastelujärjestelmä täytyisi kasveille virittää, sillä emme ole mökillä joka päivä kasveja kastelemassa. Kasvihuoneen paikka on tällä hetkellä suurin kysymysmerkki. Sitä voidaan alkaa tarkemmin miettiä, kunhan pääsemme saareen keväällä ensimmäisen kerran. Unelmat piristävät talven keskellä, nähtäväksi jää, milloin ja missä muodossa ne toteutuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti