Sivut

torstai 3. maaliskuuta 2016

Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen & Teija Tuisku: Lavatarhuri: kasvata satoa viljelylaatikossa (2015)

Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 183.
Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Tuija Kuusela.

Kalenteri laukkaa kohti kevättä, ja minulla ajatukset hakeutuvat yhä useammin tulevaan kesään ja mökkikauteen. Kaupungissa asumme kerrostalossa, joten kevään korvalla alkaa jo kaivata saariston tilaa, hiljaisuutta ja ympäröivää luontoa. Kirjoitin pari viikkoa sitten Sonja Lumpeen Kotipihan kasvihuone -kirjasta, jota lueskelin yllättäen heränneeseen kasvihuoneen kaipuuseen. Kasvihuoneen lisäksi olen alkanut kehitellä muitakin puutarhahaaveita…

Heidi Haapalahden, Suvi Lehtosen ja Teija Tuiskun viime vuonna ilmestynyt Lavatarhuri: kasvata satoa viljelylaatikossa on kattava esitys lavaviljelystä. Haapalahti on puutarhatoimittaja, kun taas Lehtonen on luomupuutarhuri, joka työskentelee Hirvihaaran kartanon puutarhassa. Kirjan huikeat valokuvat ovat vuorostaan Tuiskun käsialaa. Täytyy myös mainita kirjan kannen, ulkoasun ja taiton tehnyt Tuija Kuusela, sillä kirja on mielestäni harvinaisen eheä ja silmiä hivelevä kokonaisuus. 

Kirjassa esitellään havainnollisesti, miten lavatarha kannattaa perustaa. Teoksessa käydään läpi muun muassa lavojen rakennusmateriaaleja, otollista sijaintia, lavatarhan vuodenkiertoa, eri kasvien ominaisuuksia ja mieltymyksiä ja vuoroviljelyn periaatteita. Värikylläisten kuvien vihanneksia tekisi mieli koskettaa, jopa haukata!


Lavatarhurin opeilla voi viljellä lähes missä vain: parvekkeilla, katoilla, pienillä pihoilla, kallioisella tontilla. Maaperän laadulla ei ole väliä, sillä laatikkoon luodaan otolliset kasvuolosuhteet. Hoito on helpompaa kuin perinteisen avomaalla sijaitsevan puutarhan hoito, ja rikkaruohot ja tuholaiset kiusaavat lavatarhuria avomaalla ahertavaa kollegaa vähemmän. Satokausi on laatikoissa avomaata pidempi, ja laatikoissa voi onnistua kasvattamaan herkempiäkin lajeja. Kuulostaa liian hyvältä!

Kirjan luettuani näen meidän kallioisen ja kivisen mökkitonttimme ihan eri silmin. Uskoisin osaavani rakentaa kirjan oppien avulla toimivan hyötypuutarhan, jossa viljelisin vuoroviljelyllä erilaisia vihanneksia, yrttejä ja kesäkukkia laatikoissa. Imin kirjasta runsaasti tietoa eri kasvien hoidosta. Opin hurjasti uutta ja koin monia ahaa-elämyksiä. Tämä ei olekaan mitään rakettitiedettä, täytyy vain tietää, mitä tekee.

Mökkimme sijaitsee saaressa, jossa luonnollisesti tulee paljon ja piha on kallioinen. Perinteisen kasvimaan perustaminen on liki mahdoton tehtävä, mutta nyt ehkä uskallan alkaa herätellä kauan sitten haudattuja kasvimaaunelmia eloon. Enää ei olekaan utopistinen ajatus kasvattaa avomaankurkkua tai herneitä. Haasteellisinta oman lavatarhan perustamisessa olisi mullan saaminen saareen: kaikki kun pitää tuoda veneellä perille. Lautatavaraa taitaa olla mökin alla, ja mieskin lupasi nikkarointiapua.

Ihastuin kirjaan jopa niin, että tilasin sen omaksi. Lavatarhuri kun on pullollaan hyödyllisiä vinkkejä hyötypuutarhurille, vaikka viljelisi kasvihuoneessa tai pienimuotoisemmin. Nyt vain kevättä odottelemaan...

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti jaksat kuljettaa multaa saareen, viljely on vaan niin hauskaa! Minullakin on puutarha saaressa ja laitan vain lavan pinnalle multaa tuon säkkien raahaamisen vuoksi. Lavan pohjalle laitan kaislaa, matalasta rannasta kaivettua savipohjaa, lehtiä, rantaan ajautunutta rakkolevää (mikä on myös huippua lannoitetta). Lueskelen muuten juuri samaista kirjaa ja huomenna haetaan uutta lavaa varten rakennusaineita! Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtiä, kaislaa ja rakkolevää tosiaan riittää saaressa, ne täytyykin valjastaa hyötykäyttöön! Sitten sitä multaa ei tarvitsisi ihan niin huimia määriä kuin mitä laskeskelin lavojen vievän. Hauskaa, että sinullakin on lavojen rakenteluprojekti meneillään: mielenkiinnolla tulen katselemaan sen etenemistä blogiisi. Iloista kevättä :)

      Poista