Alkuteos: Hija de la fortuna.
Suomentaja: Sulamit Hirvas (2000).
Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 367.
Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: |
Isabel
Allende on chileläinen kirjailija, joka on asunut jo useamman vuosikymmenen
ajan Yhdysvalloissa. Allenden esikoisteos Henkien
talo ilmestyi 1982, ja se on edelleenkin hänen tunnetuin teoksensa.
Toisessa lukupiirissäni
keskitytään tämän kevään ajan Latinalaisen Amerikan kirjallisuuteen, ja Allende
pääsi lukulistalle edustamaan Chileä. Listaa koostaessani mietin pitkään Allenden
ja Roberto Bolañon välillä. Monet Bolañon teokset kuulostavat houkuttelevilta: vielä joskus haluan lukea Kesyttömät etsivät ja ehkä jopa järkälemäisen romaanin 2666.
Lopulta valintani osui Allendeen, koska latinalaisia
naiskirjailijoita ei ole järin paljon suomennettu. Allenden valinta oli myös
sikäli perusteltua, että hänet on nostettu jopa maanosansa merkittävimmäksi
naiskirjailijaksi. Epäilin Henkien talon olevan monelle entuudestaan tuttu,
joten otin luettavaksi Allendelta vähemmän kuuluisan teoksen. Meillä Suomessa kirja on
ehkä vähemmän tunnettu, mutta Rouva
Fortunan tytär oli maailman toiseksi myydyin romaani ilmestymisvuotenaan.
Alussa eletään 1840-lukua.
Sommersin sisarukset Rose ja Jeremy ovat asettuneet Chileen, Valparaison
kaupunkiin. He ovat kotoisin Englannista, ja kolmas sisarus, John, seilaa
merillä. Sisarukset ottavat kasvatikseen tyttölapsen, joka löytyy talon
portailta. Tyttö saa nimekseen Eliza, ja hänestä kasvatetaan hienoa neitiä, jonka elämän ohjenuorina ovat
siveys ja sivistys. Vavisuttava ensirakkaus ja Kalifornian kultaryntäys
kuitenkin sysäävät Elizan hurjaan seikkailuun toiselle mantereelle.
Kiehtovinta kirjassa on 1800-luvun puolivälin Chilen ja Kalifornian kuvaus. Kalifornian kaupunki
kasvoi tuolloin kohisten, kun sinne saapui onnenonkijoita kullan perässä ympäri
maailmaa. Bordellit ja saluunat olivat tuottoisaa bisnestä. Allende kuvaa aidon tuntuisesti elämän raadollisuutta ja kaksinaismoralismia. Ihmisarvo oli riippuvainen etnisestä ryhmästä; "neekerit" ja "keltaiset" olivat heikoimmassa asemassa. Naisten tärkein omaisuus oli oma siveys ja koskemattomuus, ja samaan aikaan prostituutio rehotti.
Ajankuva siis vetosi, mutta minun makuuni rakkaustarina oli kirjassa hieman liian suuressa roolissa. Kirjan loppu oli selkeästi kirjoitettu jatko-osa mielessä, mutta niin paljon tarinan jatko ei houkuttele, että tarttuisin Auroran muotokuvaan. Henkien talo löytyy jo omasta hyllystä, joten se varmasti pääsee lukuu jossakin vaiheessa.
Minuun Allenden tyyli vetoaa täysin, eivätkä hänen rakkaustarinansa ole mitenkään liian imeliä. Juuri sopivia<3 Toivottavasti tykkäät Henkien talosta enemmän :)
VastaaPoistaHenkien talo on yksi kauimmin tbr-listallani roikkunut kirja. Olen ajatellut lukevani sen jo varmaan viisitoista vuotta - ehkä tänä vuonna vihdoin koittaa sen aika :)
PoistaTämä pitäis lukea! Olen lukenut Henkien talon joskus ja siitä jäi hauskan mystinen jälkimaku.
VastaaPoistaKirjan ajankuva on kyllä todella antoisaa luettavaa. Paljon tuli taas uutta tietoa ihan kuin vahingossa.
Poista