Karo Hämäläinen: Yksin (2015)

Kustantaja: BTJ / WSOY.

Lukija: Jukka Pitkänen.

Kesto: 6 t 28 min.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Martti Ruokonen

Yksin on romaani juoksijalegenda Paavo Nurmesta (1897–1973). Kirjassa ollaan Nurmen ajatuksissa ja päästään seuraamaan miehen elämää huussinhajuisesta lapsuudesta aina yksinäisiin vanhuuspäiviin. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu Nurmen menestyksekäs urheilu-ura kestävyysjuoksijana. Nurmen saavutukset olivat niin omaa luokkaansa ja merkityksellisiä vasta itsenäistyneelle Suomelle, että hän on saanut muun muassa oman patsaan Olympiastadionin viereen ja päässyt 10 markan seteliin.

Nurmea eivät kiinnostaneet valmentajien neuvot, vaan hän harjoitteli oman mielensä mukaan. Voitontahtoinen mies harjoitteli lähes pakkomielteisesti. Hän käveli ja juoksi orjallisesti kellon mukaan ja voimisteli peilin edessä. Hän uskoi voivansa peitota vastustajansa sinnikkyydellään. Nurmi jätti jo nuorena kahvin ja muut nautintoaineet, kun kuuli, etteivät ne sovi urheilijalle. Nurmen harjoittelu pohjautuu yksinkertaisuudessaan ajatukseen, että jos haluaa oppia juoksemaan kovaa, on juostava kovaa.

Nurmen peräänantamattomuus toi Suomelle lukuisia olympiamitaleita ja muita arvokisapalkintoja. Nykynäkökulmasta tällaiset saavutukset kuulostavat jopa myyttisiltä: suomalaisilla kun ei nykyään ole juuri jakoa yleisurheilussa kovimmalla tasolla, ainakaan juoksussa.

Hämäläinen on luonut juoksijasuuruudesta yksitotisen miehen, joka havainnoi maailmaa lakonisesti. Kerronnassa on harjaantuneen askeleen rytmi. Tarinassa on surullinen pohjavire, sillä Nurmi juoksi saadakseen olla yksin. Hänen elämänsä on pohjimmiltaan häviön välttelyä. Suurimpienkin voittojen hehku sammuu pian, sillä edessä on jälleen liuta mahdollisia tappioita.

Kirjan nimi kuvaa Nurmen elämää sen jokaisella saralla. Päämäärätietoinen mies ei  juuri välitä muiden seurasta, ja nekin, jotka hän haluaisi pitää lähipiirissään, hän ajaa pois käytöksellään ja ehdottomuudellaan.

Varasin Karo Hämäläisen Yksin-teoksen äänikirjana kirjastosta, kun kuulin sen voittaneen Savonia-palkinnon. En ole aiemmin lukenut Hämäläisen kirjoja, vaan hän on ollut minulle tuttu lähinnä kolumneistaan ja työstään Parnasson julkaisijana. Yksin oli sen verran vakuuttava ensikosketus, että voisin hyvin tutustua hänen muihinkin teoksiinsa.

Yksin-romaanista ovat bloganneet ainakin Lukuneuvoja, Tuijata, Amma ja Linnea.