4 puutarhakirjaa

Viljelyinnostus on ollut tänä keväänä sitä luokkaa, että iltaisin töiden jälkeen on tullut herkemmin tartuttua kirjastosta raahattuihin puutarhakirjoihin kuin romaaneihin. Kirjaston puutarhahylly on ollut ahkerassa käytössä! Tähän tekstiin olen koonnut pienet esittelyt neljästä viljelyyn liittyvästä kirjasta. Kaikki on lainattu kirjastosta ja jokaisessa niistä on omat hyvät puolensa, enkä koe järkeväksi niiden pisteyttämistä.

Minna Siltala: Keittiötarhan 3 vuodenaikaa

— vinkkejä ja vertaistukea vihertarhurille (2010)

WSOY. 193 s.

Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa sopii erityisesti avomaan viljelijöille. Siltala kyllä sivuaa myös kohopenkkiviljelyä, laatikkotarhausta ja kasvihuoneviljelyä, mutta kylvöjen ja istutusten ajoitukset on määritelty avomaan mukaan. Kotimaisuudesta tulee plussaa, sillä kirjassa kuvattuja olosuhteita ei tarvitse soveltaa, vaan kaikki on mietitty Suomen ilmaston mukaan.

Keittiötarhan 3 vuodenaikaa on ensimmäinen lukemani viljely- tai puutarhakirja, jonka kieli erottuu edukseen. Siltala on kynäillyt kirjansa niin, että saa viljelynvaiheet ja puutarhan hoidon kuulostamaan mukaansa tempaavilta ja lystikkäiltä. Puutarhoissa häärää hanskaväkeä ja viherheimolaisia. Kirjoittajan innostus ja asenne välittyvät hyvin lukijalle.

Viljelynoviisina arvostan rautalangasta väännettyjä vinkkejä. Siltalan kirjassa on esimerkiksi havainnollinen piirrossarja siitä, miten avomaan vihanneksia harvennetaan. Harventaminen nyt ei ehkä ole sieltä hankalimmasta päästä verbejä, joihin olen puutarhakirjoissa törmännyt. Silti varma on aina varma - nyt ainakin tiedän, miten punajuuret ja porkkanat tulee harventaa!

Viljelysanasto on todella aiheuttanut kummastusta, kun olen aiheeseen alkanut perehtyä. Koulia, karaista ja tuleentua eivät ole mitään perusverbejä, joiden merkitys aukeaisi kaupunkilaiselle tuosta vain. Onneksi kirjoissa käydään yleensä nämä "perusjutut" hyvin läpi ja googlaamalla löytyy lisää tietoa.

* * *

Marie Åberg Secher: Kasvihuone (2005)

Alkuteos: Växthuset - Det lustfulla rummet.

Suomentaja: Aretta Tiilimäki & Taina Koivunen (2006).

Otava. 141 s.

Marie Åberg Secherin kirja on erittäin informatiivinen myös vaativammalle ja pitkää kasvukautta tavoittelevalle kasvihuoneviljelijälle. Åberg Secher tuo kirjassaan esiin paljon tietoa kasvihuoneviljelystä sekä joukon vahvoja mielipiteitä. Kirja on hyvä esimerkki siitä, että jokainen puutarha-, viljely- ja kasvihuonekirja on tekijänsä näköinen ja perustuu ainakin osittain kirjoittajansa omiin kokemuksiin. Jokainen painottaa itselleen tärkeiksi muodotuneita asioita.

Kirjailija puhuu kiivaasti lasisen kasvihuoneen puolesta: polykarbonaattiseinät ja -katot tahtovat mennä vuosien saatossa huonoksi. Niihin kerääntyy levää ja ne kellastuvat, joten ne ovat joidenkin vuosien kuluttua vaihtokunnossa. Sonja Lumme esittelee Kotipihan kasvihuone -kirjassaan eri materiaalien hyviä ja huonoja puolia neutraalimmin ja jättää valinnan lukijan tehtäväksi.

Åberg Secherin mielestä kasvihuone on varustettava kiinteillä vesi- ja sähköliitännöillä, mikä on varmasti perusteltu mielipide. Onhan huoltotoimet silloin helpompi tehdä. Tällaisia mahdollisuuksia kaikilla ei kuitenkaan ole, jos kasvihuone sijaitsee vaikkapa mökillä. Myös kirjassa esitelty viljelyaikataulu on rakennettu lämmityksen varaan, joten sitä ei voi hyödyntää, jos aikoo perustaa lämmittämättömän kasvarin. Kasvukausi alkaa Suomessa ilman lämmitystä paljon myöhemmin kuin kirjassa esitelty. Lumpeen kirjan opit ovat Suomessa viljelevälle helpommin hyödynnettävissä, niitä ei tarvitse soveltaa.

Kirjan ansiona on perusteellinen peruskasvisten viljelyn opastus. Tomaatti, kurkku ja paprika sekä viiniköynnös käydään perusteellisesti läpi, ja tein ohjeista muistiinpanoja omia kokeiluja varten.
On hyvä, että lukuiset viljelijän viholliset eli tuholaiset on käyty perusteellisesti läpi, samoin niihin tehoavat biologiset torjuntakeinot.

Kirjailijalla on eittämättä paljon tietoa ja kokemusta aiheesta, mutta kirja olisi paljon vakuuttavampi, jos se olisi vähemmän asenteellinen. Toki omat mielipiteet ja vuosien varrella kertyneen kokemustiedon voi tuoda ilmi, mutta ilmaisutapa vaikuttaa suuresti siihen, miten lukija nämä kokee. Päsmäröinnin ja asiantuntevuuden välillä on eroa.

* * *

Bella Linde & Lena Granefelt: Omasta maasta

— omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja (2014)

Alkuteos: Rätt ur jorden. Handbok i självhushållning.

Suomentaja: Kirsi Tanner (2016).

Minerva. 255 s.

Omasta maasta ilmestyi vastikään suomeksi, ja odotin innolla houkuttelevan näköisen kirjan varauksen saapumista kirjastoon. 

Linden teoksen läpäisee ajatus omavaraisuudesta. Oman puutarhan antimilla olisi tarkoitus ruokkia oma perhe: kasvatetaan tarpeeksi, mutta ei liikaa. Linden esittelemä keittiöpuutarha koostuu kasvihuoneesta, koristekasveista, hedelmätarhasta, monivuotisista keittiökasveista, yrittikasveista, kompostista ja neljästä hyötykasviosastosta, joita viljellään vuoroviljelyn periaattein. 

Kirjassa käydään läpi viljelyn koko kaari aina suunnittelusta säilöstään, joten kirjan oppeihin olisi hyödyllistä palata kasvukauden eri vaiheissa. Kansiliepeissä on yksi parhaista tähän mennessä näkemistäni viljelyaikatauluista. Kirja on huikea tietopaketti – tämän taidan jossakin vaiheessa hommata omaan hyllyyn. 

* * *

Eva Robild: Lavakaulusviljely (2014)

Alkuteos: Odla i pallkrage.

Suomentaja: Ulla Huhtala (2014).

JK-Publishing. 95 s.

Robild esittelee ohuehkossa kirjassaan, mihin kaikkeen trendikkäät lavakaulukset sopivat ja mitä niistä voi saada aikaan. Ne taipuvat ainakin hyötypuutarhurin kasvimaaksi, kukkapenkiksi, yrttimaaksi, puutarhakalusteiksi ja kompostiksi. Lavakauluksia on hyödynnetty monipuolisesti myös kaupunkiviljelyssä: kun lavaan laittaa pohjan, voi se sijaita asvaltin päällä keskellä katua. Kun vähän nikkaroi ja maalaa, niin saa todella näyttävää aikaiseksi. 

Kirja on ideapankki lavakauluksista kiinnostuneille. Robildin ohjeilla pääsee helposti alkuun ja saa perustettua lavatarhan. Mukana on muun muassa hyödyllinen ohjeistus, jonka avulla voi mitoittaa kasvien määrän per lava. 

* * *

Jokainen edellä esitelty puutarhakirja on opettanut minulle jotakin. Muun muassa näiden teosten avulla hahmottelin sitä kasvivalikoimaa, jolla lähdin tähän ensimmäiseen kasvukauteeni. Olen utelias ja ahnas oppija, kun innostun jostakin aiheesta. Varmasti vähemmälläkin olisin päässyt alkuun. Keväinen tunnelmointi oli kuitenkin osa uuden harrastuksen iloa: suunnittelu, selvittely ja pähkäily nostattivat puutarhakuumetta entisestään. 

Halusin tuoda nämä kirjat blogiin, jotta muistaisin myöhemmin, mistä löytyy mitäkin. Nämä esittelyt toivottavasti auttavat aiheesta kiinnostuneen lukijani juuri hänelle sopivan kirjan äärelle. 

Tietokirjat ovat niin täynnä asiaa, että en millään pystynyt omaksumaan kaikkea kerralla. Luulen, että palaan näiden äärelle viimeistään ensi talvena. Silloin minulla jo on kokemusta yhdestä viljelykaudesta ja voin miettiä, mikä onnistui ja mikä ei. Kirjojen sisältö näyttäytyy silloin varmasti eri tavoin kuin tänään. Nyt kohti ensimmäisen viljelykesän haasteita!